

Vuosi sitten olin toisenlainen. Mietteliäämpi, tyhjempi, kireämpi. Ja vähän vailla suuntaa. Vuoden alussa päätin vaihtaa työpaikkaa ja vaihdoinkin. Mutta kesällä uskalsin unelmoida. Sanoitin ensi kertaa ääneen sen, että ehkä. Mahdollisesti. Voi olla. Että minun (sinunkin) olisi parempi tehdä sitä, mitä rakastan. Ajatus ei jättänyt rauhaan, kun sen kerran löysin. Ajatuksesta tuli pian unelma ja lopulta…



