Laura

Aina jossain vaiheessa kesää ryhdyn syömään jäätelön päivässä. Viime vuoden suosikkini oli Black-jäätelöpuikko, jonka kävelin ostamaan Herttoniemen S-marketista, silloisen toimistotyöpaikkani naapurista. Tänään tuota jäätelöpuikkoa syödessäni ajattelin, noita aikoja. Lounaita alakerran Spoon Mamassa (jonka kuvittelin olevan Soup Mama ensimmäiset pari kuukautta, ihmettelin vain kun en löytänyt ravintolan nettisivuja), mukavia työkavereita ja hanketta, jossa työskentelin. Harmikseni jäätelö ei maistunut enää yhtä hyvältä ja päätinkin, että tähän elämänvaiheeseeni, tähän kesään, on löydettävä uusi lempijätski! (Jos äitini lukee tämän tekstin, kuten varmasti lukeekin, saan pian muistutuksen jäätelön vaikutuksista kolesteroliini. Mutta äiti, jäätelön kutsua ei voi vastustaa!)

Näissä kesäisissä kuvissa toukokuun alusta on Laura, jo aika viimeisillään. Muistat hänet varmasti aiemmista äitiyskuvista, koirakuvista tai hääkuvista. Olen todella kiitollinen siitä, että Laura on luottanut minuun niin moneen otteeseen. On jotenkin erityisen hienoa auttaa toista tallentamaan muistoja. Kiitos Laura. Ja Niko. Lassi. Eppu. Ja pienen pieni E.