Toisin kävi. Sain lukulukon, mutten saanut sitä auki.
Yli kahden vuoden ajan en ymmärtänyt lukemaani. Kokeilin runoutta ja novelleja. Tietokirjoja ja elämänkertoja. Dekkareita ja hömppää. Sain luettua yhden kirjan ajatuksella ja toisen sen kummemmin ajattelematta. Jonkinlainen ennätys kai sekin on. Kaksi kirjaa kahdessa vuodessa.
Koska asia vaivasi minua, otin sen puheeksi paljon lukevien ystävieni kanssa. He vinkkasivat minulle kirjoja, joiden juoni oli hyvin selkeä ja intensiivinen, hahmot järkeviä ja mielenkiintoisia. Sivujakin oli sopivasti. Pian olin toisen ongelman edessä. En halunnut jättää mitään kirjoista kesken (ihan vain periaatteen vuoksi), mutten myöskään ollut kiinnostunut niiden lukemisesta.
Pian lukemisesta tuli suorittamista. Lukupakko. Koko kirjan lukupakko.
Sitten tuli pääsiäinen ja pysähdys. Ja nyt kun aikaa on kulunut suunnilleen vuosi, huomaan lukeneeni kirjan kuussa. Ei, se ei ole paljon. Mutta se on paljon enemmän kuin kaksi kirjaa kahdessa vuodessa. Nyt jälkeenpäin olen miettinyt mitkä asiat oikeastaan auttoivat minut takaisin kirjallisuuden pariin.
1. Lue vain itseäsi kiinnostavia kirjoja. Sillä ei ole mitään väliä mitä pitäisi lukea tai minkä kirjan kaikki muut ovat lukeneet. Lukupakko on huono kaveri eikä se ainakaan rohkaise tarttumaan kirjaan silloin, kun lukemisesta ei muutenkaan tule yhtään mitään. Tällä hetkellä olen kiinnostunut lähinnä kirjoista, jotka edesauttavat uraani valokuvaajana ja yrittäjänä. Luen silloin tällöin yhden romaanin eikä asia vaivaa minua kuten ennen. Ehkä joskus vielä pystyn lukemaan niitäkin kirjoja, jotka kaikkien pitää lukea, mutta tällä hetkellä se ei tunnu hyvältä.
2. Jätä huono kirja kesken. Periaatteista on ihan hyvä pitää kiinni niin kauan, kun ne tuottavat iloa ja tekevät tyytyväiseksi. Kollegani rohkaisi minua aikoinaan jättämään sellaisen kirjan kesken, jonka lukeminen ei ole missään määrin mukavaa. “Maailmassa on liikaa hyviä kirjoja, jotta aikaa kannattaisi hukata huonoihin.” Totta. Tämän neuvon sisäistettyäni olen saanut luetuksi kirjoja kannesta kanteen. Ja vaikken edelleenkään oikein tohdi jättää kirjaa kesken, tunnustan pitäväni hyvin. Pitkiä. Taukoja.
3. Lue aina kun on lukufiilis! Minä luen aamuisin ja iltaisin. Ja raitiovaunussa ja lentokoneessa. Jos se tuntuu hyvältä. Kannan kirjoja mukanani siltä varalta, että jossain vaiheessa se saattaa iskeä. Lukufiilis. Nykyään olen hidas lukija ja keskittymiskykyni on rajallinen. Luenkin vain silloin, kun ajatus kirjaan syventymisestä tuntuu hyvältä. Liian kauan haukionkalaa toistettuani tiedän, ettei kirjaa voi todella sanoa lukeneensa, jos ei muista päähenkilön nimeä. Tai murhaajaa.
Mutta kuten kuvastakin huomata saattaa, ei lukeminen ole vieläkään vaivatonta. Aloitan kerran viikossa uuden kirjan. Moni niistä jää lukematta, kuljeksimaan yöpöydälle. Onneksi joukkoon mahtuu myös niitä kirjoja, joiden soisin kestävän pidempäänkin. Ylimmän kuvan pinosta valitsin kaksi, jotka tuntuvat tällä hetkellä saavan jakamattoman huomioni, kun sille päälle satun.
Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksianne lukulukoista tai miksi niitä sitten kutsuttekaan. Ja etenkin siitä, kuinka ne saadaan avattua! En tiedä olenko jo ehkä menettänyt toivoni sen suhteen, että lukisin vielä joskus kirjan viikossa, mutta olen kyllä valmis luopumaan monesta muusta jutusta voidakseni käyttää aikaani lukemiseen.
 |