Uuno, Nooa & Lara | Koiravalokuvaus

Koiria valokuvatessa yksi tärkeimpiä ominaisuuksia on mielestäni kyky hahmottaa mittasuhteita. Koska koira on etupainoinen eläin (60-40) voi aavistuksenkin väärän kuvakulman valitsemalla tulla korostaneeksi vääriä asioita. Suurikorvaiset, matalajalkaiset tai takakorkeat koirat näyttävät vain harvoin hyviltä suoraan edestä tai alhaalta kuvattuina. Mutta myös täysin sopusuhtaiset rodut vaativat yleensä ajatuksen jos toisenkin ennen kuvausta. Mikäli en ole koskaan aiemmin tallentanut kuvattavakseni tulevaa rotua, teen hieman taustatutkimusta. Lähinnä siksi, etten joutuisi kuvaamaan turhia ruutuja ja jotta koiran ja omistajan olo kuvaushetkellä olisi mahdollisimman mukava.

Harmi vain, ettei minulla ole koskaan ollut kovin suurta ymmärrystä mittasuhteista. Uskon että erityisesti koirien valokuvaamisen opettelu olisi käynyt nopeammin, jos olisin esimerkiksi hyvä piirtämään. Kuten arvata saattaa, olen siis oppinut muutaman asian mittasuhteista kantapään kautta. Opettelin kuvaamaan yhtä koiraa, omaa Myytäni. Kun lopulta rohkaistuin (vuonna 2008) kuvaamaan vieraan ihmisen vierasta koiraa, olin kauhuissani! Koira ei istunut, seissyt ja maannut paikallaan kuten Myy. En osannut ennakoida sen liikkeitä tai aavistaa ilmeitä. Ensimmäisen kuvauksen myötä opin nopeasti suhtautumaan jokaiseen kuvaukseen yksilöllisesti ja mikä parasta… odottamaan aina pahinta.

Tiedän, ettei toista Myyn kaltaista opettajaa tule. Toinen koiramme, Myyn lapsenlapsi Ruuti, on valokuvattaessa maailmankaikkeuden huonoiten käyttäytyvin koira. Sen pää ja koko ruumis liikkuvat pois kamerasta (tai kameraa kohti) aivan liian usein… Se, joka on kuvannut Ruutia (ainoastaan minä, sillä en kehtaa antaa sitä kenenkään kuvattavaksi… Suutarin lapsella ja niin edelleen…) tietää, että siihen verrattuna, kaikki kuvattavakseni tulevat koirat ovat huippumalleja!

Tässä jokin vanha kuva vuodelta 2010. Pitkä matka on kuljettu tuosta hetkestä ja kyllä Ruutista on jo muutama siistikin kuva… Kai… Ehkä… Saattaa olla…

Muuten, näitä koirakuvauksen perusteita käsitellään koirakuvauksen työpajassa kesäkuun alussa (3.6.2012). Olen suunnitellut Kuono ja tassu -työpajan jokaiselle, joka haluaa parempia kuvia omasta tai kaverin koirasta! Tilaa on vielä eli ilmoittaudu ihmeessä mukaan, jos koirien kuvaaminen kiinnostaa sinua!

Kun Mimosa varasi kuvausajan laumalleen huhtikuiselta lauantailta, olin lapsellisen onnellinen. Saisin kuvata kahta minulle uutta rotua ja kolmea koiraa. Kolmen koiran kuvaamisessa on omat haasteensa, mutta myös etunsa. Koko lauman saaminen samaan kuvaan on vaikeaa, mutta haluan tarjota jokaiselle asiakkaalleni mahdollisuuden tähän (ymmärtäen kuitenkin sen, ettei tehtävä ole yksinkertainen eikä se onnistu aina kuten haluaisin). Etuna useamman kuin kahden koiran kuvaamisessa on se, että yhden koiran ollessa kuvattavana, saavat kaksi (tai useampi) muuta hengähtää. Kuvauksen järjestäminen vaikka kaveriporukalle on yksi niistä ideoistani, joita haluaisin jalostaa.

Mimosan ja Mikan lauman kuvaaminen oli suuri nautinto! Kaikki kolme koiraa olivat niin hyvin käyttäytyviä, että harhalaukauksia tuli todella vähän ja kuvien poimiminen käsittelyä varten oli uskomattoman vaikeaa! Saksanseisoja Lara toimi kuin ajatus ja mopsit tapittivat kameraa niin pyydettäessä. Upeat koirat! Kiitos Mimosa ja Mika!

Most of the images were shot with D700 + Nikkor 85 1.4 (@ 1.8-2.2), some with 50 1.4 (@ 2.2). Edited w/ VSCOfilm.

Ja tietysti yksi kuva johtoportaasta… :)