Anna

Silloin tällöin Helsinki näyttää kyntensä.

Symmetrisiä kadunvarsia. Sopivasti hämärää. Vähän korkeuserojakin.

Horisontti kaukana ja vielä kauempana. Paljon portaita. Värejä.

Missä tahansa kuljen, etsin näitä. Ja aina niinä kertoina, kun mukaan osuu ystävä, joka innostuu samoista asioista – jonka voi osuvasti asettaa linssin eteen – on etsiminen kaksin verroin mukavampaa.

Kiitos Anna!