Instagram puts plank

Pari kuukautta sitten siivosin Instagramini. Poistin itseltäni satoja seuraajia, lähinnä spämmi- ja feikkitilejä ja joitain muita outoja, koska halusin mennä laatu edellä. Minua oli jo pitkään vaivannut se, että kuvani näkyivät ihan turhille käyttäjille. Goodbye, aurevuaar, moronoo. Päätin olla läsnä aidoille ihmisille, joita kiinnostavat kuvani ja tämä tallaamani polku.

Somepelissä ei voita se, jolla on eniten seuraajia tai se, joka seuraa kaikkia mahdollisia naapuripitäjän asukkeja. Somepelissä voiton vie se, jonka seuraajat ovat erityisen sitoutuneita ja uskollisia. Joita ihan oikeasti kiinnostaa.

Manöövereideni taustalla on tietysti myös strategia, sillä yritän taistella IG:n algoritmia vastaan. Algoritmi on kuin peli, jota meidät on laitettu pelaamaan. Kuin polttopallo tai Afrikan tähti sillä erotuksella ettemme tiedä sääntöjä. Kaikkia suurimpia somekanavia pyörittää algoritmi, joka päättää puolestamme ketkä näkevät päivityksemme.

Siivouspäivänä heitin heipat noin neljälle sadalle seuraajalleni. Lisäksi siivosin myös itseni pois muiden nurkista. Julkaisin sinä päivänä kuvan, jonka kuvatekstissä perustelin uutta linjaani.

instagram algoritmi

Pyysin seuraajiani – siis niitä, joille IG suostui kyseisen kuvan näyttämään – miettimään parantavatko kuvani heidän elämänlaatuaan vai roikkuvatko he mukana muodon vuoksi? Tai ehkä herätän negatiivisia viboja ja kemiamme eivät kohtaa. Tässä tapauksessa toivoin, että tiemme erkanisivat ja niille aidosti kiinnostuneille seuraajilleni jäisi enemmän tilaa.

Sosiaalisen median on tarkoitus olla sosiaalista. Siksi on hyvä seurata vain niitä tyyppejä, jotka meitä aidosti kiinnostavat. Algoritmien maailmassa on vaikeampi sitoutua, koska jokin ulkopuolinen taho olettaa tietävänsä mitä haluamme nähdä. Toisaalta, on se algoritmi joskus kaverikin. Päivästä toiseen tunnistan ne samat seuraajat, jotka ovat tykänneet julkaisuistani ja jättäneet kommentteja vuodesta toiseen. Se on aika ihmeellistä ja siitä kiitos.

Uutiskirjeet

Menu