Kyllä viikonloppu on aina viikonloppu

Viikonloppu se tuntuu aina viikonlopulta. Perjantai-illassa on oma pehmoinen tunnelmansa, vaikka lauantaina pitäisi herätä aikaisin ja lähteä töihin. Vielä kuuden yrittäjävuoden jälkeenkin viikonloppu tuntuu luissa ja ytimissä.

Olen rytmittänyt viikkoni puolisoni aikatauluihin. Teemme molemmat työajatonta työtä ja voimme vaikuttaa itse vapaapäiviimme. Minä yrittäjänä tietysti enemmän, mutta miehenikin yllättävän paljon. Kalenterit on synkattu ja näen mille päiville ei kannata ottaa keikkaa tai sopia tapaamisia. Toisinaan olen vähän kateellinen siitä, että toinen tietää aikataulunsa puoli vuotta eteenpäin. Itse tiedän ehkä pari viikkoa etukäteen missä milloinkin pitää olla.

Kuuden vuoden aikana on toki moni asia muuttunutkin. Ekat pari vuotta meni totutteluun. Syyllistin itseäni siitä, etten työskennellyt kasista neljään, vaan saatoin aloittaa työpäivät puolilta päivin. Niin tiukkaan nuo suomalaisen työelämän raamit minua kehystivät. Nykyään syyllistän itseäni ehkä enemmän siitä, etten osaa päästää irti vaan marssin työhuoneeseen tekemään nopeat jutut nopeasti vapaapäivinäkin.

Vaikka viikonloput ovat huushollissamme usein työpäiviä, tuntuvat ne silti erityisiltä. En tiedä onko se hyvä vai huono juttu tai tarvitseeko sitä edes arvottaa. Lauantaisin lötkötellään, herkutellaan ehkä banaanipizzalla* ja kevennetään ajattelun taakkaa tuijottamalla Netflixiä. Sunnuntaisin tehdään piiiitkä lenkki koiran kanssa ja lötkötellään lisää.

Jos viikonloppu tuntuu aina viikonlopulta, mikä sitten on muuttunut?

Ainakin se, ettei maanantai tunnu maanantailta. Tai ainakaan en odota sitä yhtään sen enempää kuin perjantaitakaan. Ehkäpä onkin niin, että vain viikonlopun merkitys on muuttunut. Sitä ei tarvita enää pakopaikkana, sillä arki ei ole kytevä hiillos. Tämän tunteen soisin jokaiselle, joka kammoksuu uutta viikkoa ja työmatkaa toimistolle. Jokaiselle, jonka liekki sammuu sunnuntai-iltaisin tai ihan viimeistään maanantaiaamuna. Olen ehkä jotenkin oppinut juurruttamaan itseni käsillä olevaan hetkeen. En enää odota huomista ellei jokin arjesta poikkeava ihanuus odota minua.

* Resepti lähtee ensi viikolla kaikille Arjen rakastajille

Uutiskirjeet

Menu