Unikkometodi

Olen kehittänyt unikkometodin.

Se menee näin:

Ajan autolla ja on ihan hiljaista. Radiosta tulee vain urheilua, ja urheilu vaatii kuvan. Tänään en jaksa uppoutua podcasteihin ja idea äänikirjasta on ihan blaah.

Hiljaisuus tarjoaa tilan ajatella omaa heimoani. Ajattelen perhettäni, ystäviäni, asiakkaitani. Mahtuu joukkoon muutama moituttukin, etäisempi kaveri.

Joku porukasta hautasi juuri isoäitinsä, toista ahdistaa työt. Kolmannen on yllättänyt vakava sairaus, neljäs on kärsinyt vaivoista pitkään. Viides erosi juuri. Kuudes miettii millä maksaisi vuokran. Seitsemäs luopui koirastaan.

Ajattelen meitä yhdessä niityllä.

Olemme vähän repsottavia, villejä unikkoja, joiden terälehdet lepattavat aina. Ohuet vartemme keikkuvat tuulessa. Tänään heilumme lempeässä kesätuulessa, mutta huomisen puhuri voi katkaista meidät. Onneksi meitä on paljon ja olemme asettuneet tiiviisti. Tarvittaessa voimme kaatua kaveriunikkoa vasten.

Mazdani ei-niin-hiljaisessa-hiljaisuudessa (sentään vuosimallia nollakuus) ajattelen meitä unikkoniityllä. Tuulta en voi tyynnyttää, mutta voin olla kaveriunikko.

unikkometodi

 

Lue myös

Uutiskirjeet

Menu