Nani Annette » Kuvaan tunnetta.

Category Archives: Yrittäjyys

Kevään lopuksi tai kesän aluksi – tämä riippuu nyt tietysti siitä miten suhtaudut Suomen kesään – järjestin koirakuvauskurssin. En edes uskaltanut haaveilla, että jokainen noista 10 paikasta täyttyisi, mutta niin siinä kuitenkin kävi. (Saatoin ehkä hieman tanssahdella työhuoneen ja olkkarin väliä aina jokaisen ilmoittautumisen jälkeen.) Kymmenen koiria ja valokuvausta rakastavaa naista ilmoittautui mukaan seitsemän viikon mittaiselle […]

LUE LISÄÄ. CONTINUE READING.

Mikä on suurin pelkoni valokuvaajana? Se, etten ole tarpeeksi luova. Etten ole tarpeeksi taitava. Etten ole tarpeeksi ammattilainen. Etten ole tarpeeksi kaupallinen. Etten ole tarpeeksi motivoitunut tai vakavissani. Etten ole tarpeeksi kallis tai olen liian halpa. Etten keskity tarpeeksi. Mitä en epävarmuuteni hetkinä näe? Kenelläkään toisella ei ole näitä aivoja. Tätä sielua, näitä muistoja. Kokemuksiani. Tunteitani […]

LUE LISÄÄ. CONTINUE READING.

Silloin ennen vanhaan, kun vielä leimasin kellokorttia kahdeksalta ja neljältä, suurin ongelmani oli ajanpuute. Aamulla duuniin, iltapäivällä kotiin. Koiran kanssa lenkille, kesäiltana kuvaamaan. Vähän kotihommia, yhdessäoloa perheen kanssa. Iltapuhteeksi ihan pikkuisen editointia ja … miten kello voi olla 02:00? Kuulostaako tutulta? Ehdin pyörittämään kuvausbisnestä sivutoimisesti reilun vuoden ennen kuin sain tarpeekseni. Säätäminen aikataulujen, verotuksen ja etenkin jaksamisen kanssa […]

LUE LISÄÄ. CONTINUE READING.

Aamupalaveri sohvalla, tarjolla kahvia ja pullaa. Työntekijä venyttelee suhteellisen lyhyitä raajojaan. Pomo naputtaa kynällä pöytään ja jalallaan lattiaan. Etätyöpäivä: siirryttiin työhuoneesta olkkariin. Aamupalaveri kotisohvalla sisältää asioiden suunnittelua itsensä kanssa, asioista puhumista itsekseen ja mikä tärkeintä, kuulumiskierroksen. Pomo näyttää tänään siltä, että sitä ihan oikeasti kiinnostaa. (Niin varmaan.) Ei täällä kahvia hörpitä ja pullaa närpitä ihan joka miitingissä. Pomo […]

LUE LISÄÄ. CONTINUE READING.

Puhelimeni värisi yliopiston massaluennolla. “Anteeks, anteeks, anteeks, anteeks.” Yritin karata käytävään mahdollisimman huomaamattomasti, mutta sen sijaan sain tiukan katseen salin edessä olevalta proffalta ja muutamilta niistä 300 opiskelijasta, jotka minua ympäröivät. Puhelimen värinä, klaffituolin kolahdus, kenkien kopina, luentosalin ovi. Tähän puheluun oli pakko ehtiä vastaamaan! “Nani Huovinen.” Ehdin. Tuo puhelu on ehkä elämäni suuressa mittakaavassa pieni juttu, […]

LUE LISÄÄ. CONTINUE READING.