Kategoria-arkisto: Yrittäjyys

Aika arvostettu amerikkalainen nettijulkaisu Fstoppers nosti vihdoin kissan pöydälle. Artikkelissaan Stop Talking Crap About Your Clients in Social Media puhutaan yhä yleistyvästä ilmiöstä, jolta on vaikea välttyä, vaikkei kuvaajaryhmissä aktiivisesti pyörisikään. Ilmiön nimi on avautuminen. Olen tosi pitkään ihmetellyt parin läheisimmän kollegan kanssa isoissa, jopa kymmenien tuhansien, kuvaajien ryhmissä julkaistuja avautumisia epäonnisista kuvauksista tai kariutuneesta kommunikaatiosta. Kuvakaappaukset sähköposteista ja…

Jos olisin tiennyt vuonna 2011 sen mitä tiedän nyt… …en olisi irtisanoutunut työstäni… ihan vielä. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, jatkaisin siisteissä sisätöissäni, nauttisin matkasta ja kuukausiliksan tuomasta turvasta vielä parin vuoden ajan. Siinä sivussa opiskelisin yrittäjyyttä, hengittäisin valokuvaa, kasvattaisin asiakaskuntaani. Tekisin liiketoimintasuunnitelman, markkinointisuunnitelman ja asettaisin tavoitteet. Opiskelisin hinnoittelua, hinnoittelua, hinnoittelua. Jos olisin tiennyt vuonna…

”Tuntuuko sinusta, että olet toiminut itsellesi uskollisena ja rakentanut aktiivisesti tietäsi oikeaan suuntaan?” kysyy Minna Marsh kirjassaan Intohimo. ”Ei”, olisin vastannut vuosi sitten. ”Kyllä”, vastaan tänään. Kun joskus vuoden 2015 vuoden lopussa päätin, etten enää tee dokumentaarisia hääkuvauksia*, suljin yhden oven. Häiden kuvaaminen vaikutti siihen, kuinka paljon pystyin panostamaan ydinosaamiseeni muotokuvaukseen ja kehittämään sitä. Vaikka…

”Mä oon valokuvaaja”, vastasin ystäväni uuden miesystävän kysyessä ammattiani. ”Mitä sä kuvaat?” ”Koiria ja perheitä, aika usein perheitä, joissa on koiria. Ja jonkun verran tiukempaa muotokuvaa, ylioppilaita ja naisia.” ”Aika tarkkaa. Onko sulla niin paljon asiakkaita, että sä voit valita noin tarkasti?” ”Ei. Mutta mä en ole kaikkien valokuvaaja. Ja se on ihan ok.” _______________ Useita…

Marraskuussa lomailimme Mauritiuksella. Reissu tuli sinänsä yllättäen, sillä voitimme koiramme voitti lennot ja jätti meidän huoleksemme majoituksen varaamisen sekä tietysti reissun suunnittelun. Koira pääsi siis helpolla. Ei ällöttäviä lentoja eikä järkyttävää pakkaamista. Jokseenkin pitkän salapoliisityön jälkeen päädyimme varaamaan majoituksen Beachcomber-resortista, saaren pohjoisimmasta nurkasta. Taksin kaartaessa hotellimme eteen alkoi unelmaloma. Ensimmäinen tapaamamme työntekijä oli harjoittelija. Hän kertoi meille kaiken…

Menu