Lentopelko

Matkoja varatessa unohdan, että todellisuudessa pelkään lentämistä.

Se alkoi Malevin lennolla Budapestiin. Kone oli kuhmurainen eikä kukaan lentoemännistä puhunut englantia. Kapteenikin kuulutti unkariksi, kun valot sammuivat kesken lennon.

Silloin se alkoi. Täysin järjetön ja turha lentopelko.

Ymmärsin kärsiväni siitä matkalla Riikaan. Pienen pieni CarpatAirin kone heittelehti minkä ehti. Potkuri sai korvat soimaan. Videoimme ystäväni kanssa tervehdyksen jälkipolville ihan varmuuden vuoksi.

Myös Asta-myrskyn raivotessa Itämeren yllä olin ilmassa. Lento Pariisista Helsinkiin oli reilusti myöhässä. Huomatessani lentoemäntien vyöttävän itsensä penkkeihin, tunsin kylmän hien kostuttavan kämmeneni. Mutta matkaseura ei ollut moksiskaan.

Siitä lähtien olen kuunnellut jokaista piippausta, kolahdusta ja natinaa. Tunnustellut tömähdyksiä. Tarkkaillut lentoemäntien ja stuerttien ilmeitä: miksi he ovat noin rauhallisia, vaikka täällä piippaa?

Lohduttelut lentomatkustamisen turvallisuudesta eivät auta. Ei sitä järkisyin selitetä.

Mutta järkisyin se selätetään.

Tällainen muutaman kerran vuodessa lennolle lähtevä ei ehdi tottua lentämiseen. (Onko se pelkäävälle edes mahdollista?) Ja koska pelkoni ei ole sieltä pahimmasta päästä – ja rakkaus matkustamiseen peittoaa sen kymmenen nolla – on aika kullannut muistot ennen seuraavaa matkaa.

Nykyään pystyn taas lukemaan lennoilla, mutta aiemmin turvauduin elokuviin, hyvänolon musiikkiin ja tietenkin syömiseen. Mielihyvää tuottavat asiat rentouttivat enkä aktiivisesti muistellut niitä onnettomia ilmailu-uutisia, joilla olin menneellä viikolla kyllästetty.

Viimeisen vuoden ajan olen ollut pelkoni yläpuolella. Lista lennolla tehtävistä mukavista asioista on kasvanut. Aamuauringon paistaessa siipiin kaivan lentotilassa olevan puhelimeni esiin napatakseni kuvan. Välipalan jälkeen opiskelen vähän saksaa tai kirjoittelen ajatuksiani. Silloin tällöin kaivan kirjan esiin ja vaikka edelleen keskittyminen tekstiin on vaikeaa, olen oppinut selviämään mustan huumorin avulla.

Jos tämä oli nyt tässä, niin ainakin aurinko paistoi, vaikka kirja jäi kesken.

Uutiskirjeet

Menu