Koskenrannan kaunotar

ylioppilaskuvaus helsinki

Puhelimeni värisi yliopiston massaluennolla.

”Anteeks, anteeks, anteeks, anteeks.”

Yritin karata käytävään mahdollisimman huomaamattomasti, mutta sen sijaan sain tiukan katseen salin edessä olevalta proffalta ja muutamilta niistä 300 opiskelijasta, jotka minua ympäröivät.

Puhelimen värinä, klaffituolin kolahdus, kenkien kopina, luentosalin ovi. Tähän puheluun oli pakko ehtiä vastaamaan!

”Nani Huovinen.”

Ehdin.

Tuo puhelu on ehkä elämäni suuressa mittakaavassa pieni juttu, mutta parikymppiselle opiskelijalle se oli mullistava: sain ensimmäisen työpaikkani, joka vastasi jotenkin niitä toiveita, joita minulla omalle työuralleni silloin oli. Minut oli valittu, joku halusi tehdä töitä minun kanssani!

Seuraavat viisi, kuusi, vuotta tein töitä nuorten kanssa eri järjestöissä. Vedin leirejä, koulutuksia, kursseja ja retkiä. Viikkotoiminnan ollessa kesätauolla olin matkanjohtajana eläkeläisten reissuilla. Työvuodet (mitä nämä nykyiset sitten ovat?) tuntuvat nyt tosi kaukaisilta. Elämänrytmi, päiväohjelma ja rutiinit olivat niin erilaisia päivätöissä kuin yrittäjänä. Toisaalta, onnistun kyllä sukeltamaan niihin hyviin nuorisotyön fiiliksiin välittömästi. Näen silmieni edessä iltaohjelmia, koulutuksia ja keskusteluja. Jos tarpeeksi muistelen, alan kaipaamaan työyhteisöä ympärilleni.

Toisinaan kollegani ja asiakkaani kysyvät mitä ajattelen aiemmista työvuosistani? Onko niistä ollut hyötyä urallani? Vai harmittelenko kenties sitä, etten lähtenyt opiskelemaan taideaineita heti lukion jälkeen? Ehkä kaupallinen ala olisi ollut fiksu veto?

Uskon. Tiedän, että näitä satoja (tuhansia?) kohtaamisia on kiittäminen siitä, millainen käsitys minulla on vuorovaikutteisesta työstä. Nuorisosihteerinä (tai joku sellainen, olen aika huono muistamaan titteleitä) opin keskittymään olennaiseen. Opin pitämään korvat höröllä. Opin sen, että lapsen ja nuoren – mummon ja papan – on saatava loistaa.

Nämä jutut olen yrittänyt integroida yritykseeni. Alussa se oli vaikeaa, sillä en tiennyt millainen yrittäjä haluan olla. Kun lopulta tiesin, palaset loksahtivat paikoilleen. Tiedostan kyllä, että kaikki tällaiset painotukset ovat arvovalintoja, eivätkä ne sovi kaikille kuvaajille. Mutta minä pidän asiakastyöstä ja käytän siihen aikaa mielelläni. Vaikka sinun yritysmallisi olisikin ihan toinen, mieti hetki tätä:

Miltä sinusta tuntuisi, jos kalenterissasi olisi yhä enemmän niitä kuvauksia, jotka tuntuvat sydänjuuria myöten sinulle tarkoitetuilta?

Minusta se tuntuu levolliselta. Tuntuu siltä kuin minun pitäisikin olla juuri tässä, juuri näiden ihmisten kanssa. Kun asiakkaalla ja minulla on sama käsitys kuvauksesta ja sen lopputuloksesta, voin keskittyä olennaiseen. Korvat hörölle. Valokeila asiakkaaseen. Mikään ei helli ihmistä niin paljon kuin se, että hän tulee kohdatuksi ja nähdyksi.

Elinan ylppärikuvat otettiin vuoden vehreimpänä ja vihreimpänä aikana Vanhankaupunginkoskella, Helsingissä. Kiitos Elina yhteisestä hetkestä! Olen niin kiitollisin mielin siitä, että olen saanut ikuistaa sinun ja siskosi ylppärikuvat, mutta myös koko perheesi.

Kesäkuun ekalla viikolla on vapaana yksi kuvausaika, 4.6. sunnuntaina. Kesäkuun tokalla viikolla on vapaana yksi kuvausaika, joko 7., 8. tai 9.6..

yo kuvausylppärikuvat helsingissä

 

Lue myös

Uutiskirjeet

Menu