Moonan tanssi

Tapasin Jennin, snautseri Moonan sekä bedlingtonit Lystin ja Lempin ensimmäisen kerran muutamia vuosia sitten lauman käydessä talvikuvauksissa. Kokoonpano oli muuttunut yhdellä, mutta sehän ei vauhtia hidastanut. Syksyisen kuvauksemme pääpaino oli (tai ainakin sen olisi pitänyt olla) Moona-snautserin kymppivee kuvissa. Tuo mainio Moona, jolla jalka nousee sukkelaan eikä ikä tunnu olevan muuta kuin numero. Tanssiksihan se piti laittaa!

Kiitos, kiitos, kiitos, Jenni. Että toit koirat (ja itsesi) toistamiseen kamerani eteen. Että luotit visiooni näiden rakkaiden harmaittesi kanssa. Että järjestit aivan mahtavan kuvauspaikan. Arvostan Jennin rautaista ammattitaitoa eläinten kanssa ja ihailen sitä, miten kauniisti hän koiriaan kohtelee. Koko lauma luottaa omistajaansa ja jokainen koira saa yksilöllistä, kaipaamaansa, huomiota. Jennistä huokuva ilo ei tartu pelkästään koiriin. Kotiin huristellessa mietin jälleen miten kiitollinen saan olla näistä kohtaamisista, jotka toistuvat.

Uutiskirjeet

Menu