Pakkoloma Mauritiuksella

Marraskuussa lomailimme Mauritiuksella. Reissu tuli sinänsä yllättäen, sillä voitimme koiramme voitti lennot ja jätti meidän huoleksemme majoituksen varaamisen sekä tietysti reissun suunnittelun. Koira pääsi siis helpolla. Ei ällöttäviä lentoja eikä järkyttävää pakkaamista. Jokseenkin pitkän salapoliisityön jälkeen päädyimme varaamaan majoituksen Beachcomber-resortista, saaren pohjoisimmasta nurkasta.

Taksin kaartaessa hotellimme eteen alkoi unelmaloma. Ensimmäinen tapaamamme työntekijä oli harjoittelija. Hän kertoi meille kaiken mitä kaipasimme tietää, mutta myös oman tavoitteensa. ”Minun tavoitteeni on saada teidät hymyilemään joka päivä ainakin kerran.”

Voi että mitä höpöhöpöä, eikö vain?

No ei edes ollut!

Lomamme aikana tutustuin mauritiuslaisen hotelliketjun historiaan ja periaatteisiin. Pian ymmärsin miksi asiakaskokemukseni oli siellä juuri sen kuuluisan piirun verran parempi. Jokainen lomani aikana tapaamani beachcomberlainen oli oma itsensä. Oli puheliaita ja ujoja, nopeita ja tarkkoja, hymyileviä ja vähän juroja työntekijöitä. Oli kymmeniä persoonia, joita rohkaistiin olemaan oma itsensä.

Ja minä hymyilin monta kertaa joka päivä.

Yrittäjä voi menestyä vain olemalla jotain muuta kuin kukaan muu. Siis oma itsensä. Se, ettei muita matkimalla voi menestyä, on samanaikaisesti ärsyttävää ja vapauttavaa. Ärsyttävää, etteivät eurot ropise ja kävijäennätykset pauku ottamalla ne samat kuvat kuin oma ykkösidolikin otti. Kirjoittamalla samoista jutuista ja markkinoimalla samoin. Vaikka rankkaa taitaisi pidemmän päälle olla joku muu. Kulkea aina pari askelta jäljessä ja luottaa jonkun toisen vaistoon ja visioon.

On aika vapauttavaa, että menestys voi tulla vain puhumalla omalla suulla, käyttämällä omia aivoja ja sydäntä, tekemällä omat virheetkin. Se on vapauttavaa siksi, koska on helpompaa olla oma itsensä kuin joku muu. Hiljalleen oman vaistonsa kanssa tekee sinunkaupat ja huomaa kuinka leppoisa matkaseura se onkaan.

Kun tutustuin paratiisihotelliimme paremmin, opin heidän kouluttavan omat työntekijänsä Beachcomber Akatemiassa. Yksi tuon akatemian peruspilareista on vuorovaikutus kokeneiden ja vasta koulutuksessa olevien työntekijöiden välillä. Mutta mikä parasta (jos nyt joku asia voi päihittää vuorovaikutuksen), koulutuksen tavoitteena on myös se, että jokainen oppisi käyttämään työssään omia vahvuuksiaan ja persoonaansa. Usean kuukauden jälkeenkin muistelemme sitä ja sitä ja sitäkin työntekijää. Ja sen yhdenkin juttuja! Ja muistatko sen maito-vitsin?

Jotta voisi erottua joukosta, pitää kulkea kaksi askelta edellä ja sitten samalla ymmärtää, että joku kulkee kaksi, neljä, kuusi, kahdeksan askelta minun edelläni. En voi astua hänen jalanjälkiinsä päästäkseni samaan pisteeseen. En voi myöskään jättää osaa askeleista ottamatta. Olen omalla polullani ja sinä omallasi. Me molemmat pääsemme samaan pisteeseen, kun pysymme omalla reitillämme, tarvomme jokaisen kamalan suon ja paistattelemme kirkkaassa päivässä.

Uutiskirjeet

Menu