Salla, Suokki ja pysähtynyt aika

Sallan kuvaus viime vuoden lopulla pysäytti.

Viime tapaamisestamme oli aikaa jo useita vuosia, joten Sallan yhteydenotto oli erityisen mieluisa. Katsokaas, Sallassa on jotain sellaista erityistä voimaa, joka selvästi lisääntyy jakamalla. Heittäytymisen voimaa. Ilon voimaa. Hetkessä elämisen voimaa.

En tiedä kummalle meistä kuvaus antoi enemmän, mutta tietysti toivon että Sallalle.

Kuvauksen jälkeen hörpimme teetä kahvilassa. Oli kylmää ja koleaa, mutta kuten ennenkin kuvauksissa, paleleminen kannatti. Oli pysähtynyt olo, koska Salla oli pysäyttänyt ajan.

Katsokaas, hetkessä eläminen ei ole koskaan ollut vahvuuteni, mutta treenaan sitä jatkuvasti. (Olen päässyt jo siihen pisteeseen, jossa sanon itselleni ”snäp” kun löydän itseni murehtimasta menneitä tai tulevaa.) Sallan vahvuus se sen sijaan taitaa olla, sillä hänen kanssaan olin kiinni hetkessä: etäällä odotuksista, murheista ja levottomuudesta. Aika täydellistä, vai mitä? Toinen pysäyttää valon, toinen ajan.

Kiitos Salla tästä yhteisestä hetkestä. Ihailen sitä, miten uskallat luottaa elämään, tähän hetkeen. Siihen, että se kyllä kantaa meitä. Kiitos, että palelit kanssani!

Uutiskirjeet

Menu