Neljä varmaa kevään merkkiä

Yksi varma kevään merkki on se älytön kellojen venkslaus kohti kesää. Ensiksikin, meinaan aina unohtaa sen. Toiseksi, se on älytöntä. En kuitenkaan valita ilta-auringosta, josta saan yllättäen nauttia iltakahdeksaan asti.

Toinen varma kevään merkki on kipeytyvä niska. Kamera seuraa mukanani kaikkialle! Voisin tietysti napata mukaan kevyen Fujin, mutten millään raaski hukata yhtään Nikon-hetkeä… Kuvittele se upea, keinotekoisesti pidennetty iltavalo valumassa potrettilinssini läpi. Ah!

Kolmas varma kevään merkki on jatkuva jumputus, jota pesukone pitää putsatessaan kuraisia ulkovaatteitani. Tämä kevään merkki saattaa kuitenkin olla pian historiaa, sillä kuulin asiakkaitteni puhuvan mahdollisuudesta pukea kuraa rakastavat lapset jätesäkkiin. Miksei sama metodi toimisi keinotekoisessa ilta-auringossa kameran kanssa kömpivälle isommallekin lapselle?

Neljäs varma kevään merkki on leskenlehti, mutta yhtään en ole vielä nähnyt.

Jätän teidät nyt ihailemaan kaunista Emmiä ja suloisinta Vilmaa. Nämä koirien kanssa tehtävät muotokuvaukset ovat minulle erityisen rakkaita. Kevät ja alkusyksy ovat valon kannalta ihan huippuajankohtia valokuvaukseen. Luonto on parhaimmillaan eikä pehmeää aamu- ja iltavaloa varten tarvitse kukkua puolilleöin tai herätä neljältä kuten keskikesällä. Ehkä se kellojen venkslauskin on hyvä lupaus. Keväästä.

Uutiskirjeet

Menu