Ylppärikuvaushavahtuminen! | Yo-kuvaus Helsingissä tosi tuulisena päivänä

Joka vuosi sama juttu!

Siis ihan joka vuosi, ihan sama juttu.

Tulee toukokuu ja minä havahdun näihin ylppäri- ja valmistujaiskuvausasioihin. Aloitan pohdinnan:

Mitä uusia kuvauspaikkoja voisin ehdottaa kysyjille? 
Haluanko kokeilla jotain uusia kuvausjuttuja, joita olen vuoden varrella opetellut? 
Entäs sitten aikataulut: kuinka moneen kuvaukseen minulla on annettavaa?

Yksi syy siihen, että otan niin vähän varauksia onkin juuri tämä. Haluan luoda parhaimman mahdollisen kuvauskokemuksen jokaiselle kamerani eteen saapuvalle. En pystyisi tähän, jos tekisin 10 kuvausta viikossa. Hitsiläinen, en pystynyt siihen silloin, kun tein sen 10 kuvausta viikossa!

Yo-kuvaus on parhaimmillaan kokemus, joka jättää merkityksellisen muistijäljen tärkeästä elämänvaiheesta. Pidän valtavan paljon näistä kohtaamisista nuorten aikuisten kanssa. En varmasti ole mikään pikkupuheen ammattilainen, mutta olen sentään äitini tytär. Ja hän jos joku taitaa small talkin! Juttelu ja yhteisten intressien löytäminen (niitä on muuten aina!) sekä luova ja avoin ilmapiiri ovat avain siihen, että nämä kuvaukset antavat minulle vähintäänkin yhtä paljon kuin asiakkailleni. ”Kiva, kun tää oli näin rentoa”, voi siis ollakin minun replani kuvauksen jälkeen… ;)

Ylioppilaskuvauksen voi toteuttaa studiossa, mutta ei minun kanssani. Mielestäni yo-kuvaus on parhaimmillaan miljöössä. Hyvä kuvauspaikka mahdollistaa monenlaiset kuvat. Helsinki-Vantaan kentällä tehdyt ylioppilaskuvaukset (katso Jessen kuvaus ja Jannan kuvaus) ovat ikisuosikkejani, sillä rakastan sokkeloista symmetriaa ja valon ja varjon leikkiä. Toisaalta, lakkiaispäivän aikaan luonto on kauneimmillaan. Vain harva asiaa peittoaa iltavalon, joka hiipii rantojen ja peltojen yllä.

Upean Annamarian kanssa kuvasimme Kallion sykkeessä Helsingissä eräänä tosi tuulisena päivänä. Tämä yo-kuvaus jäi mieleeni ennen kaikkea yhteisistä koirajutuistamme ja Annamarian mainiosta heittäytymisestä hetken vietäväksi. Mutten toki unohda tuota Ivana Helsingin mekkoakaan, jota ihailin aika moneen otteeseen kuvauksen aikana. Enemmän tai vähemmän hiljaisella äänellä… Kiitos Annamaria ihan parhaasta yhteisestä hetkestä!

lakkiaiskuvaus kallion kirjastovalmistujaiskuvauskallioylioppilaskuvausmuotokuvaus helsinkiylppärikuvaus

Uutiskirjeet

Menu