Kahdeksansataa korvaparia

Alussa oli tyttö, mintunvihreä mankka ja kysymys.

”Mitä te tänään ompelette?”
”Miksi kuivatatte pyykit ulkona?”
”Mitä meinaatte valmistaa tänään ruoaksi?”

Kyllä, teitittelin pikkuvanhaan tyyliin myös äitiäni, joka oli useimpien haastattelujeni kohde. Syväluotaavien haastattelujen, tietenkin.

Niin syntyi ”Videokynä”, oma radio-ohjelmani, jota nauhoitin c-kaseteille ties kuinka pitkään. Luontainen tarve kysyä, ihmetellä ja oivaltaa oli minussa jo alle kouluikäisenä. Nyt kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin tuo tarve on yhä enkä tiedä onko se edes muuttanut muotoaan.

Kun tulin oman yritykseni kanssa markkinoille kahdeksan vuotta sitten, olin vailla verkostoa. Videokynä on tänään Luovia-podcast, jonka tarkoitus on olla luovan alan yrittäjän apu. Syyskuussa 2017 julkaisin ensimmäiset kolme jaksoa. En oikein tiennyt mihin soppaan olin itseni taas sotkenut, mutta minulle sopiikin varsin hyvin se, että vain ryhtyy tekemään. Perfektionistina moni asia jää tekemättä, jos heti aluksi vaatii itseltä täydellistä suoritusta.

Alku ei ollut erityisen hankala tai vaikea. Hankin kaksi Røden kaulusmikkiä, latasin puhelimeeni ”Nauhuri”-nimisen sovelluksen, tsekkasin miten Garage Band toimii ja menin tulta päin. Koska minua on siunattu aviomiehellä, joka on äänityön ammattilainen, oli työnjako suurempien äänitöiden osalta selvä. Tässä muutama palaute, jonka olen saanut häneltä:

”Kuule, pitäisi löytää kaiuton tila.”
”Muistitsä tällä kertaa nauhoittaa 15 sekuntia tilaa?”
”Sulla on kyllä Napu tosi kova ääni. Laita oma mikki kauemmas.”

Olen ajatellut, ettei Luovia-podcastin kuuntelumäärien tarvitse olla kuin muutama sata korvaparia viikossa. Kohderyhmäni on tosi pieni (luovan alan yrittäjät, ja mitä todennäköisemmin naiset) ja käsittelemäni aiheet isoja vain heille, jotka niiden kanssa painivat.

Muutama kuukausi sitten jotain kuitenkin tapahtui. Kuuntelukerrat kasvoivat ja kesän aikana 150-200 viikkokuuntelijan potti tuplaantui. Se oli ihanaa, sillä harmittelin sitä, etten ollut tehnyt minkäänlaista markkinointisuunnitelmaa kesäkuukausille (kun uusia jaksoja ei julkaistu). Yllätys oli kuitenkin suurempi nyt lokakuussa, kun hetkellisesti peräti 800 korvaparia kuunteli Luovia-podcastin yhden viikon aikana.

”Mitä täällä tapahtuu”, ajattelin. Sitten ymmärsin: olin alkanut nähdä podcastin työnä. Edistin asiaa järjestelmällisesti, löysin rentouden, mutta myös rohkeuden. En pelännyt enää sanoa omaa mielipidettäni ”koska joku voi kuulla sen”. Huomasin ajattelevani, että omassa podcastissani saan kerrankin sanoa.

Paasaan aina siitä, kuinka hajuton ja mauton sisältö ei kiinnosta lainkaan niin paljon kuin intohimoinen ja inspiroiva sisältö. Rupesin uskolliseksi itselleni, kysyin niitä kysymyksiä, joihin itse halusin vastauksen ja puhuin niistä asioista, jotka minua kiinnostivat. Jos autan yhtä kuuntelijaa, se riittää. (Lisäsin jopa termin ”podcast-nainen” sähköpostini allekirjoitukseen!)

Podcastin tekemisessä ja Videokynässä on jotain samaa. Uteliaisuuteni tietenkin, mutta ehkä myös puhumisen ja dialogin ihanuus. Ja tietysti (tietysti!) se prosessi! Olen yrittänyt päästää teidät kulisseihin mahdollisimman usein, mutta rajallisilla resursseilla tyytynyt jakamaan tuntojani Instagramin tarinoissa. Yritän kuitenkin myös kirjoittaa ajatuksiani auki ja ehkä myös siten auttaa tulevia podcast-naisia ja -miehiä. Tiedän, että kulissit ja prosessit, niiden epätäydellisyys ja aitous, on aina paljon mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin pelkkä lopputulos.

Otan mielelläni vastaan sekä podcast-ideoita kuin myös kysymyksiä prosessiin liittyen. Onhan minulla sentään aikamoinen, suorastaan vuosikymmenten, kokemus äänituotannoista.

Kaikki Luovia-jaksot
Liity Luovia-verkostoon

 

luovia podcast

Vielä 700 kuuntelukerran rajapyykin rikkoutuessa muistin ottaa näyttökuvan!

Uutiskirjeet

Menu