Kysy Napulta: Kuinka onnistut karsimaan ottamasi kuvat?

On jälleen ”Kysy Napulta” -palstan vuoro! Olin kaikessa tohinassa unohtanut aloittaneeni tällaisen(kin) osion blogissani, joten eiköhän ole jo korkea aika julkaista seuraava kysymys. Kysymyksiä voit lähettää somessa, sähköpostilla tai kirjekyyhkyllä!

Tässä kirjoituksessani vastaan seuraaviin kysymyksiin:

Kuinka onnistut karsimaan kuvauksesta kuvat 30 kuvaan?
Miten asiakkaat suhtautuvat siihen, että kuvia näytetään rajattu määrä?
Pyytävätkö asiakkaat koskaan nähdä muita kuvia heille näytettyjen lisäksi?
Lisäksi kommentoin viimeistä kappaletta, jossa puhutaan In Person Sales -prosessista

Olen stilisoinut saamaani viestiä ja korostanut kysymyskohdat helpottaakseni kysymysten hahmottamista.

___


Hei Nani!

Kiitos sun podcasteista, oon aivan koukussa niihin ja työmatkat menee nykyään mukavasti niitä Spotifysta kuunnellessa. Vielä muutamia kuuntelematta ja ehkäpä joudun palaamaan muutamiin vielä uudestaankin kunhan pistän hihat heilumaan. Olen saanut niistä valtavasi ajattelemisen aihetta ja uutta potkua kehittää pientä valokuvausyritystäni eteenpäin, jota pyöritän tällä hetkellä kokopäivätöideni ohella.

Minulla olisi muutama kysymys joihin pohdin vastauksia, ja ajattelin että sinulla olisi varmasti kokemusta näihin vastata. Lähinnä ne liittyvät siihen miten paljon valokuvausasiakkaan oikeasti mielestäsi tarvitsee saada vaihtoehtoja?

Huomasin että sinä itse ilmeisesti toimitat asiakkaille nähtäväksi esimerkiksi max 30kuvaa kuvauksista? Käytännön kysymys: Miten ensinnäkin saat ne itse tehokkaasti karsittua niinkin pieneen määrään? Vai olenko ainoa jolla kertyy parin tunnin kuvauksesta helposti useita satoja kuvia 😅

Mutta se varsinainen kysymys: Miten asiakkaat ottavat sen vastaan että he näkevät vain aika rajatun otoksen kuvauksen kuvista, eivätkä itse saa valita kuvia vaikka 50-100 kpl koevedoksen joukosta?

Tuleeko koskaan kyselyitä  asiakkailta että löytyykö sinulta jotain tietynlaista kuvaa tai kuvaa tietyllä rajauksella heille näytettyjen kuvien ulkopuolelta? Itse saan toisinaan näitä kyselyitä, vaikka toimitan toistaiseksi asiakkaille kaikki onnistuneet otokset nähtäväksi koevedoksina nettigalleriassa, joista he ovat saaneet sitten itse valita haluamansa kuvat.

Kuvaan itse pääasiassa newborn- ja lapsi-/perhekuvauksia. Etenkin newbornkuvauksia kaupitellaan koko ajan enemmän maailmalla vähän samaan tyyliin kuin miten sinä teet: Mennään asiakkaan luokse valmiiden (20-30kpl) konkreettisten kuvien kanssa ja asiakas valitsee silloin haluamansa kuvat ja mitä tuotteita niistä tilaa. Kovasti kehuskelevat tätä systeemiä, mutta olen ollut jotenkin todella epäileväinen miten tämä toimisi suomessa. Ilmeisesti tämä kuitenkin jollain tapaa itseäni kiehtoo, vaikka ensimmäinen reaktioni on ollutkin vähän tuhahtava *ei meillä Suomessa näin pystyisi tekemään* tyylinen.

Kiitos jos vaivaudut vastaamaan <3

Terveisin
Mietteliäs vauvakuvaaja

___


Hei Mietteliäs vauvakuvaaja!

Kiitos kauniista sanoistasi! Et tiedäkään kuinka paljon merkitsee se, että kuuntelijat kirjoittavat minulle. Siitä saan kaikista eniten tarmoa jatkaa podcastin tekemistä. :)

Kiitos myös hyvistä ja kiperistä kysymyksistäsi. Toivottavasti onnistun valaisemaan omia prosessejani siten, että autan sinua eteenpäin.

Palvelutyössä

Minulle valokuvaus on ennen kaikkea palvelutyötä. Teen kaikki yritystäni ja asiakkaitani koskevat päätökset yksi kysymys mielessä: palvelenko asiakkaitani (tai vaikka seuraajiani) paremmin, jos valitsen tämän reitin? Uskon siis siihen, että palvelen asiakkaitani paremmin, kun näytän heille harkitun kokoelman kuvia livenä. Tämän kerrottuani lienee hyvä todeta, etten todellakaan usko minun tapani olevan ainoa totuus eikä se sovi kaikille. Mutta ihmiset, jotka valitsevat kuvaajakseen minut, arvostavat juuri tämän tyyppisiä asioita.

Toki valintojeni taustalla on myös ihan tutkittua dataa. Me ihmiset lamaannumme liian monen vaihtoehdon edessä. Siksi myös kuvien karsiminen 25 tai 30 parhaaseen kuvaan, on palvelemista. Mitä tämä tarkoittaa kuvausprosessin kannalta? Tarkkaa suunnittelua ja vankkaa rutiinia. Tiedän, että asiakkaat valitsevat minut aiempien töideni perusteella ja uskon heidän luottavan visiooni. En kuitenkaan koskaan oleta tietäväni asiakkaan toiveita häntä paremmin. Siksi kysyn aina suoraan muun muassa sitä, mikä on tärkein kuva, jonka asiakas toivoo saavansa? On siis minun tehtäväni rakentaa kokoelma kuvia, jotka täyttävät asiakkaan toiveet ja samalla helpottavat hänen valintaansa. Totta ihmeessä toivon asiakkaan valitsevan aina kaikki kuvansa.

Kokemus auttaa

Itseluottamuksen kasvaessa löytyvät myös omat rutiinit. Mitä useampia asiakkaita palvelemme ja mitä enemmän kuvia myymme sitä helpompaa on aavistella, mitkä kaikki kuvat kannattaa sisällyttää kokoelmaan. Kun opimme tuntemaan asiakkaamme, meidän ei tarvitse tarjota heille valtavaa kokoelmaa kuvia ”varmuuden vuoksi”. Rutiini rohkaisee meitä kuvaamaan vähemmän. Vaikka miljöökuvaajan kuvamäärät ovat aina aika suuria, jotain nyrkkisääntöjä itselläni on. Lähtökohtani on rakentaa kuvia noin 10 erilaisessa tilanteessa (erilainen valo, tausta, komppis, tunnelma…), joista jokaisesta näytän asiakkaalle 1-3 kuvaa. Laatu korvaa aina määrän.

Olen taipuvainen ajattelemaan niin, että asiakkaan jäädessä kaipaamaan jotain muuta kuin mitä hänelle näytin, olen jossain vaiheessa mennyt viestinnässäni mönkään. En muista näin tapahtuneen kertaakaan viimeisen parin vuoden aikana, jolloin olen esitellyt kuvat asiakkaalle henkilökohtaisesti. Jos tätä tapahtuu häiritsevän usein, kannattaa syytä etsiä: kohtaavatko toiveenne tai tietävätkö asiakkaat varmasti tarpeeksi työtavoistasi tai aiemmista töistäsi?

Vanhan trendin paluu

Kuvien katselu – jota kutsun hypistelyhetkeksi – pari viikkoa kuvauksen jälkeen on palvelua sekin. Haluan esitellä omat teokseni asiakkaalle ja saada palautetta työstäni. Tämä trendi on ikivanha. Kuvaajat ovat kautta aikojen esitelleet ja myyneet töitään kasvotusten. Asiakkaat ovat saapuneet studiolle valitsemaan kuvansa ja nähneet samalla kaikki mahdolliset kuvatuotteet. Nettigalleriat ovat se uusi, digitalisaation mukanaan tuoma, juttu.

Minulle kuvien esittely kasvotusten on hyvän palvelun lisäksi myös vastuukysymys. En halua jättää asiakkaitani pulaan kuvapinon kanssa, sillä monet heistä haluavat myös fyysisiä kuvatuotteita. Kuinka hyvää palvelua olisi se, että asiakkaani tilaisi nettigalleriasta joko vääränlaisen tai väärän kokoisen taulun, albumin tai kuvasuurennoksen? Tässäkin tärkeintä on miettiä omaa asiakaskuntaansa: mitä asiakkaasi haluavat ja arvostavat? Entä mikä palvelee heitä parhaiten? Toki sinun pitää miettiä myös itseäsi yrittäjänä: millaisia palveluita sinulta voi ostaa ja mikä on arvoillesi uskollisin toimintamalli?

Toivottavasti onnistuin vastaamaan kysymyksiisi ja auttamaan sinua eteenpäin!

Mukavia kuvaushetkiä
Nani

kysy napulta valokuvausyritys

Omat asiakkaani näkevät kuvansa aitoina valokuvina, jotka kuljetan heidän luokseen kauniissa puulaatikossa.

Uutiskirjeet

Menu