Kesän paras päivä

Vaikkei virkkeitä pitäisi aloittaa kieltosanalla, teen sen silti:

En tule koskaan hyväksymään sitä, kuinka nopeasti aika juoksee.

Plarasin pari päivää sitten kalenteriani etsiskellessäni muistiinpanoja joulukuisesta kuvauksesta. Plarasin ja plarasin, kunnes tajusin, että tuosta joulukuun päivästä on kohta puoli vuotta. Aika spurttaa jatkuvasti ohitseni!

Eilen olin seminaarissa, jossa Arman Alizad muistutti lähes maailman tärkeimmästä asiasta: kenellekään meistä ei ole luvattu huomista. Eilisessä eläviltä, menneisyydestä haikailevilta, jää monet sävyt huomaamatta. Eilisen paikka on valokuvissa, ja ehkä juuri siksi valokuvaus on minulle niin tärkeää. Se on keino tehdä tarinoista muistoja, joita voi myöhemmin (asiaan kuuluvalla haikeudella, totta kai) kaivaa esiin ihailtavaksi.

Näissä kuvissa on yksi viime kesän parhaista työpäivistäni. Sain kutsun inspiroivaan miljööseen, maailman mukavimman perheen luokse. Kuin pisteenä iin päällä heiltä löytyi myös cockeri. Muistan vieläkin kuinka kotimatkalla tunsin hellepäivän raukeuden vierivän ylitseni. Posotin moottoritietä ja laitoin päivän kiitokset järjestykseen:

Kiitos, että on intohimon työtä. Kiitos kesästä ja auringosta ja cockerspanieleista. 

perhekuvaus miljöössäperhekuvaus ulkonamuotokuvauskoirakuvausmuotokuvauskoirakuvaajat

Uutiskirjeet

Menu