Urani pähkinänkuoressa

2007: Hankin Nikonin D40-järjestelmäkameran, jotta saan kuviini sumean taustan.

2008: Kuvaan koiria ystäväni näyttelykursseilla. Kannan kameraa mukanani kaikkialla.

2009: Kuvaan edelleen ekalla järkkärilläni, mutta nyt olen hankkinut kaveriksi Sigman 70-300 zoomin. Se on huono, mutten vielä tajua sitä. Liityn Twitteriin ja osallistun ensimmäiseen somekoulutukseeni.

2010: Ajattelen olevani nerokas keksiessäni idean FB-sivusta valokuvilleni! Hetken mielijohteesta nimeän sivuni etunimilläni Nani Annette. Pettymys on suuri, kun huomaan noin 452352 kuvaajan keksineen saman idean. Päivitän kamerani D300s-malliin.

2011: Perustan yrityksen (tmi), sillä ensimmäistä kertaa minulle vieraat ihmiset ovat kiinnostuneet töistäni. Kuvaan ensimmäiset hääni. Syksyllä ilmoitan pomolleni, etten tule enää tammikuussa töihin. Hankin ensimmäisen täyden kennon kamerani. Liityn Instagramiin.

2012: Jään yrittäjäksi ilman hajuakaan siitä, mitä se oikeasti vaatii minulta. Otan vastaan kaikki mahdolliset keikat. En lomaile.

2013: Voitan ison valokuvauskilpailun eläinkuvakategorian. Käyn puhumassa koirakuvauksesta eri puolilla Suomea. Annan pari haastattelua lehtiin. Kuvittelen olevani urani huipulla.

2014: Tästä vuodesta en muista mitään. Täytin 30.

2015: Paras vuoteni, joka sisältää paljon merkityksellistä työtä, reilun liikevaihdon ja hyvän tuloksen.

2016: Notkahdus. Kärsin vauhtisokeudesta enkä osaa tarttua oikeisiin asioihin. Teen surkean tuloksen. Maksan isot mätkyt. Paljon rimpuilua.

2017: Kutsumukseni alkaa hahmottumaan. Aloitan podcastin. Teen mahtavia keikkoja, joissa lähes kaikissa on mukana koira.  ”Tästä tämä lähtee”, ajattelen.

2018: ?

Vasta yrittäjyys on opettanut minulle mitä pitkäjänteisellä työllä tarkoitetaan. Se, mitä teen nyt, kantaa hedelmää ehkä parin vuoden kuluttua. Se, mitä tein kaksi vuotta sitten, realisoituu nyt.

pilipähkinä pitkäjänteinen työ

Pilipähkinöiden laivue

Uutiskirjeet

Menu