Unelmana oudot säät

Se ei tuntunut pahalta. Kampesin itseni puoli kuuden aikaan peiton alta. Käpy pyöri jaloissani ja yritti leikkiä varpaillani – kuten joka aamu viimeisen kahdeksan kuukauden ajan. Keittiössä join valtavan lasillisen jäistä vettä, marssin nuupahtaneena eteiseen ja vedin ulkovaatteet niskaani. Mars hiljaiseen aamuun kahden nuuskuttelijan kanssa! Yrittäjänä juuri mikään ei pakota heräämään herätyskelloon, mutta koiraharrastajana aika monikin juttu. Voitko kuvitella, että minä (minä!) heräsin koiranäyttelyä varten ennen kuin yksikään kukko tällä aikavyöhykkeellä oli laulanut? En minäkään.

Eilen tuo aikainen toistui, vaikken ihan ennen kuutta joutunutkaan avaamaan silmiäni. Sakea sumu vaelsi vielä kahdeksan aikaan Haltialan pelloilla, kun huristelin metsälenkille ennen pentukoiran aamutreenejä. Sumuun en varmaan koskaan kyllästy, pohdin. Maanantaina olen pellolla kameran kanssa ennen aurinkoa, päätin. Katsotaan kuinka käy.

Usva ja muut näkyvyyttä hankaloittavat sääilmiöt ovat salainen unelmani. Itse asiassa, jos marraskuun loska sataisi lämpimänä, nauttisin varmasti siitäkin. Mikään näistä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys silloin, kun kyseessä on duunikeikka. En ole vielä onnistunut varaamaan sumusäätä, mutta aina toisinaan onni potkaisee tätä naista.

Sonjan ylppärikuviin saatiin harmaa tihkusade. Eihän se nyt ihan kirkkaan auringonnousun veroinen vaihtoehto ole, mutta aika mainio elementti ja taatusti erilainen. Kiitos Sonja & Nelli mieleenpainuvasta kuvauksesta ja heittäytymisestä taiteen ja tihkun armoille. En voi kuin ihmetellä näitä nykyisiä ylioppilaita: kaikki niin fiksuja ja valmiita. Heidän kanssaan on aina suuri ilo työskennellä ja kuulla heidän toiveistaan – ei pelkästään kuvauksen, vaan elämän suhteen.

Toivon sinulle, Sonja, sitä parasta mitä elämä voi antaa.

yo kuvaus koirayo kuvaus koirayo kuvaus koirayo kuvaus koirayo kuvaus koirayo kuvaus koira

Uutiskirjeet

Menu