Termimäärittelyä

”Nani on entinen koirakuvaaja, joka kuvaa nykyään perheitä.”
”Oletko ajatellut, että yrittäisit hiljalleen siirtyä jollekin lehtitalolle hommiin?”
”Nyt sulla onkin sitten kesällä kiire, kun on varmasti paljon häitä.”

(Tässä ilmeeni, kun huomasin, etten ole osannut viestiä oikein siitä mitä teen. Ja mitä en tee.)

On vain oma vikani, jos tututkaan ihmiset eivät tienneet mitä teen työkseni.

Yrittäjänä on vaarallista jättää oma bisnes muiden käsiin. Muiden käsissä yrityksen tarina muuttuu kuin koirakuvaaja rikkinäisessä puhelimessa. Joskus vuonna 2010 se meni sinne freesinä ja ehjänä, mutta viisi vuotta myöhemmin se tuli ulos jokapaikanhöylänä. Oma tarina pitää kertoa itse kerta toisensa jälkeen kunnes sitä ei enää unohdeta. Siitä tulee oman aikansa Punahilkka: kaikki muistavat juonen.

Meni hetki viisi vuotta ennen kuin tajusin tämän. Siis sen, että minun on pakko pitää yritykseni tarina omissa näpeissäni tai ei hyvä heilu. ”Kyllä hyvät kuvat puhuvat puolestaan ja tyytyväiset asiakkaat minun puolestani”, ajattelin. Mutta eivät ne sitä tee, jos kertomani tarina ei ole ehjä. Jos se ei ole yhdenmukainen, jos siinä on aukkoja. Jos tarina ei pidä otteessaan, on sitä vaikea kertoa eteenpäin.

Miksi muut eivät nähneet koirakuvaajaa vaan jokapaikanhöylän? Koska en kertonut heille siitä.

Sen sijaan bloggasin mitä mieleen juolahti (häitä, tapahtumia, younameit), koska olin niin fiiliksissä ottamistani kuvista. Hehkutin somekanavissani kuinka mainion kuvauksen olin päässyt tekemään ja kuinka onnelliseksi se minut teki. En valehdellut tippaakaan, sillä välillä pelkkä kuvaaminen itsessään on riittävän palkitsevaa. Ongelma piili siis tässä: koirakuvaaja-Nani katosi kaikkien muiden kuvausten sekaan.

Oli aika naksauttaa otsalohko uuteen asentoon.

Siitä on nyt muutama vuosi, kun päädyin määrittelemään termin ”koirakuvaaja” uudestaan. Sanon yhä harvemmin, että olen erikoistunut koirien kuvaamiseen. Nykyään kerron, että olen erikoistunut kuvauksiin, joissa on mukana koiria. Koiria halutaan ottaa mukaan kuvauksiin, sillä ne ovat rakkaita perheenjäseniä. Minä puolestani haluan kuvata sitä kaikenlaisten perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta.

Uusi termin määritys on osoittautunut hyväksi, mutta kyllä kulisseissa kihisi ja kuhisi, kun työskentelin tarinani selkeyttämiseksi. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen voiton puolella, sillä kahdeksalla kymmenestä uudesta asiakkaasta on koira. Koirattomat kuvaukset ovat useimmiten bisnespotretteja tai jotain ihan muuta makiaa, mitä en koskaan blogissani julkaisekaan. Vaihtelu virkistää ja tuon paljon ideoita muista kuvauksista koirakuvauksiini.

Pahin virheeni oli siis se, että oletin ihmisten tietävän mitä ajattelen ja mitä haluan tehdä. Oletin tarinan koirakuvaaja-Nanista kulkevan suusta suuhun, mutta se muuttuikin matkalla liikaa. Mitä opin? Älä oleta vaan kerro, kerro, kerro miksi teet sitä mitä teet.

Näiden kuvien miljöö on tällä hetkellä rakkain kuvauspaikkani Helsingissä. Palaan sinne aina kerta toisensa jälkeen joko omien tai asiakkaiden koirien kanssa. Tällä kertaa sain kamerani eteen kauniin Sonjan ja mainion Alman. Isoin kiitos teille yhä edelleen hymyjä herättävästä kuvaushetkestä!

yo kuvaus koiran kanssakuvaus koiran kanssakoirakuvaaja ylppärikuvaus koiran kanssa

Uutiskirjeet

Menu