#052 Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta eli kuinka olla sahaamatta kollegan oksaa?

Muutama vuosi sitten sain ahaa-elämyksen. Ymmärsin a) sen, etten ole saari vaan valokuvaajana edustan aina omaa ammattikuntaani, minkä haluan tehdä ylpeästi ja b) sen, että oma itsearvostus ja ammattiylpeys lähtee myös sanoista. Näistä ajatuksista syntyi Luovia-podcastin 52. jakso, jossa juttelen oman työn arvostuksesta.

Jakson runko

00:34 Johdattelu jaksoon: mikä on printti?
01:50 Jaksossa käytetyistä esimerkeistä
04:48 Mikä se on, jos se ei ole printti?
05:45 Mistä kaikki lähti: milloin luovasta työstä tuli tusinatavaraa?
07:15 Mitä iloa luovalle alalle on ollut itseoppineista ammattilaisista?
08:15 Oman etulyöntiaseman miettiminen (konkreettinen vinkki)
10:00 Miten entisajan valokuvaajan työ erosi digiajan kuvaajan työstä?
10:50 Mistä Nani on jäänyt paitsi itseoppineena kuvaajana?
12:40 Sanat muokkaavat todellisuutta, tutkintotodistus ammattilaista
14:00 Asiakas validoi työn
15:00 Muutamia esimerkkejä valokuvaajan käyttämästä kielestä (konkreettinen vinkki)
16:00 Yrittäjä oman ammattikuntansa edustajana
18.30 Naisten asema luovalla alalla
20:20 Miksi naisten euro on vähemmän kuin miesten euro?
21:50 Ylipalvelun ongelmat & hinnoittelu
26:05 Rohkaisun sanoja
28:00 On vaikea uskoa itseensä, jos kukaan muu ei usko sinuun
29:00 Aloittelijan on ok näyttää itsevarmemmalta kuin on
30:00 Viittaus jaksoon #050 Miesompelija Matti Airaksinen oppii tekemällä
32:00 Mitä maksaa ainutkertainen työ?
32:38 Nanin loppuhöpinät
33:33 Tervetuloa huhtikuun Luovia-iltateelle

Jaksossa mainittiin

Sue Brycen video
#050 Miesompelija Matti Airaksinen oppii tekemällä
Mesta Coworking

Liity Luovia-verkostoon & Facebook-ryhmään, jossa keskustelu jatkuu jaksoista ja muusta luovan alan yrittäjien kesken!

Kaikki Luovia-jaksot

Musiikki: Kari Härkönen

Uutiskirjeet

Menu