Kuinka minusta tuli katukuvaaja?

Kerron uusimmassa podcastissani kuinka minusta tuli katukuvaaja. Ajankohta on otollinen juuri nyt, sillä ensimmäinen katukuvausnäyttelyni on nähtävillä koko toukokuun ajan Mesta Coworkingin tiloissa Hertsikassa.

Podcastissa kysyn, olisinko koskaan hullaantunut katukuvaukseen, jos emme olisi matkustaneet Skåneen vuonna 2012? Alkuperäinen suunnitelmamme oli vaellus Ruotsin ja Norjan Lappiin. Kohtalo tai sattuma, kumpaan sitten uskotkaan, päätti kuitenkin toisin. Pian löysimme itsemme autolautalta matkalla Kapellskäriin.

Ruotsissa kaikki on paremmin

Rakastuin Skåneen heti ekana iltana. Lähdin iltakävelylle koirien kanssa, ja siinä köpötellessäni viljapellon laitaa, kaikki oli vähän paremmin, kuten Ruotsissa kuuluukin olla. Näin unikkoja ja auringon viimeiset säteet. Tunsin eteläruotsalaisen lämmön ja näin kuinka hiekkatie pöllysi sandaaleihini.

Ensimmäinen Skånen reissumme ei ollut viimeinen. Tuon kesän jälkeen olemme palanneet Etelä-Ruotsin helmoihin, pitäneet tukikohtanamme pientä Svalöviä, ajaneet maan läpi Norjaan tai Tanskaan, ja minä olen vain odottanut milloin palaamme takaisin Ruotsin puolelle. Kerran Ystadissa ehdotin, että voisimme muuttaa kaupunkiin muutamaksi kuukaudeksi. Ihan muutamaksi kuukaudeksi vain, jotta voisin kuvitella olevani skånelainen.

Kun tuona kesänä ajoimme ensimmäistä kertaa Ystadiin, vitsailimme kaupungin maineella. Henning Mankellin Wallanderit löytyvät sievästä rivistä ja luettuina kirjahyllystämme. Kirjojen sivut ovat paljastaneet jotain tuosta keskiaikaisesta kaupungista, mutta livenä se antoi parastaan. Liekö ratsiat Ystadissa yleisiä, sillä kaupungin rajalla poliisi pyysi puhaltamaan alkometriin. Hetken aikaa mietin, onko kyseessä varsin nerokas pr-temppu.

Kaupungissa tai rannalla

Pienillä, keskiaikaisilla kaupungeilla – kuten Ystadilla – on ollut suuri merkitys kuvaukselleni. Pian tuon ekan reissun aikana viljapellot vaihtuivat mukulakivikatuihin ja vilkkaisiin satamakaupunkeihin kuten Simrishamniin, jonka tunnelman muistan vieläkin. Matkan ikimuistoisimman kuvan otin kuitenkin leirintäalueella Lommassa. Maleksin kamerani kanssa rannalla, ja ajatukseni taisivat olla vielä niissä keskiaikaisissa kaupungeissa, sillä en muista tilanteesta muuta kuin täydellisen kuvaushetken.

Kuu valaisi merta, jossa kolme uimaria nauttivat iltauinnistaan. Kaukana heistä, taka-alalla oli ilmeisesti ankkuroituna iso laiva. Minun ja uimareiden väliin jäi hiekkaa ja heinikkoa, sitä sellaista vähäväristä vihreää, jota rakastan mutta joka ei pimeässä kuitenkaan paljastanut väriään. Tuosta hetkestä syntyi kuva, johon sisältyy paljon sitä, mitä kuviltani haen: tyyneyttä, odottamisen kauheutta ja ihanuutta, kerroksellisuutta ja minimalismia. Haluan, että valokuvani rauhoittavat levottomuuttani.

Flow-tilan kunnioittaminen

Skånessa vaivuin siis flow-tilaan, joka oli tilana tuttu, mutten ollut koskaan tuntenut sitä näin voimakkaasti. Syvä flow-tila merkitsee minulle rauhaa. Se merkitsee myös sellaista syvää hyväksyntää itseäni kohtaan: tätä minut on luotu tekemään. Se on kompassini ja johtotähteni. Sitä tunnetilaa kunnioitan.

Ensimmäinen visiitti Skåneen opetti näkemään. Jostain syystä en ollut aiemmin onnistunut kertomaan juuri näitä tarinoita, jotka heräsivät henkiin juoksuttaessani kättäni keskiaikaisia seiniä pitkin tai odottaessani pimeässä porttikongissa että joku kulkisi ohi. 

Olen monesti miettinyt olisinko hurahtanut katukuvaukseen koskaan tai milloin olisin, jos olisimmekin lähteneet Lappiin? Jossittelu ei kuitenkaan vie minua eteenpäin ja toisaalta, ne asiat tapahtuvat, joiden on tarkoitus tapahtua. Sattumaan en usko.

Näyttelyssä on esillä seuraavat teokset, jotka ovat myynnissä (3 kpl editiot) ja valmiit kehystettäviksi. Mikäli haluat hankkia jonkun teoksista itsellesi, ole yhteydessä minuun nani@naniannette.com. Hinnat 75-175 euroa (sis. alv 10 %).

Uutiskirjeet

Menu