Valokuvaajana Rakkautta & Anarkiaa festareilla

Nopea kuvaamaan, hidas ajattelemaan. Jos kysyisit, näin kuvaisin itseäni muotokuvaajana. Kuvaukseni ovat usein aika nopeita, mutta se johtuu siitä, että taistelen kiireen tuntua vastaan. Jos aikaa on vähän, ajatteluni hidastuu entisestään enkä koe saavani mitään kovin luovaa aikaiseksi.

Mikäs sen parempaa siis kuin haastaa itseään juuri niissä epävarmuuksissa.

Viime vuosi (2018) oli uusien asioiden vuosi. Vuoden aluksi päätin, että sanon kyllä tilaisuuksille, joista yleensä kieltäytyisin. Olin opetellut sanomaan ei rajatakseni töitäni, keskittyäkseni paremmin johonkin. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että vuosien kieltäytyminen oli joissain asioissa jättänyt minut pyörimään ympyrää paikallani.

Kun sain pyynnön liittyä Rakkautta & Anarkiaa -festarin kuvaajiin, sanoin hetken mietittyäni (sekunnin, ehkä kaksi) ”kyllä”. Luulen yllättäneeni itseni lisäksi myös kysyjän. Tämän tyyppiset keikat olivat juuri niitä, joista olin aiemmin kieltäytynyt: vapaaehtoistyötä kiireessä.

alice mcdowell helsinki film festival rakkautta ja anarkiaa

alice mcdowell helsinki film festival rakkautta ja anarkiaa

rory byrne helsinki film festival rakkautta ja anarkiaa

Kuvasin Alice McDowellin ja Rory Byrnen viidessätoista minuutissa Kluuvikadulla. Sen pidempään emme olisi jaksaneetkaan kylmässä säässä.

Kun festarit lopulta koittivat, olin aika innostunut. Mutta kyllä mua jännittikin. Onneksi kuvaajien joukoista löytyi myös tuttuni, opiskelukaveri Lauri, jonka kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia. Vaikken normaalisti itse tee aloitetta tutustuakseni tuntemattomiin ihmisiin, tykkään verkostoitua kollegojen kanssa. Festaribriiffin tauolla eräs kuvaajista istui pöytäämme oman kahvikuppinsa kanssa kysellen taustojamme. ”Mä olen muotokuvaaja. Oon erikoistunut kaikkiin niihin kuvauksiin, joissa on koiria.” Kysyjä itse opiskeli leffaohjaajaksi eikä hän ollut uskoa etten ollut koskaan aiemmin osallistunut R&A-festareille. Olin aivan vieraalla maalla.

Muotokuvaajana varasin itselleni muotokuvauksia, mutta kävin tallentamassa myös joitakin tapahtumia. Tunsin sen paineen, jota niin paljon inhoan. Tiesin myös, että muotokuvien olisi pakko onnistua, koska niitä käytettäisiin markkinointimateriaalina läpi festareiden. Ikimuistoisin kuvaus oli se ensimmäinen. Tapasin ohjaaja Antoine Derosieresin Korjaamolla, jonka ympäristössä kuvaus oli tarkoitus toteuttaa. Kamala sää ei houkutellut ulos, mutta sisäkuvauspaikkojakaan ei oikein ollut. Tunsin kuinka ahdistus alkoi hiljalleen kuristaa kurkkua. Antoine oli kuitenkin aivan mahtava, ja kun saman viikon lopuksi kuvasin hänet yhdessä Annabelle Bozzoumin kanssa, vitsailimme jo siitä, kuinka koirat ja elokuvaohjaajat ovat yllättävän samankaltaisia.

antoine derosieres korjaamo rakkautta ja anarkiaa helsinki film festival

Antoine Derosieres Korjaamolla kylmänä ja sateisena syyspäivänä. Eka keikka R&A-festareilla jännitti.

annabelle bozzoum hotelli torni rakkautta ja anarkiaa helsinki film festival

Rakastan ohjata ihmisiä valokuvissa, sillä haluan heidän näyttävän mahdollisimman luonnollisilta ja hyviltä. Annabelle Bozzoumin kuvasin nopeasti hänen hotellinsa edessä.

annabelle bozzoum antoine derosieres rakkautta ja anarkiaa helsinki film festival

Annabelle & Antoine, kaksi ranskalaista

Lähtisinkö uudestaan? Kyllä varmasti, jos haluaisin haastaa itseäni tai kaipaisin järkevää vapaaehtoistyötä. Ammattilaisen on aina harkittava tarkasti, mihin juttuihin hän lähtee mukaan ilman korvausta. Näkyvyydellä ei nimittäin makseta yhtäkään laskua. Tässä tapauksessa oli kuitenkin selvää, että oppisin itse valtavasti, pääsisin kokeilemaan jotain uutta ja voittaisin epävarmuuteni.

Tietenkin suurin osa R&A-pestiin liittyvistä asioista oli minulle tuttuja. Ihmisten kuvaaminen on ihmisten kuvaamista missä tahansa. Rakastan ohjata ihmisiä kamerani edessä, sillä haluan heidän näyttävän luonnollisilta ja hyviltä. Kuvien editoiminen salamana keikan jälkeen on tuttua enkä pelkää tiukkoja deadlineja. Ja mikä tärkeintä: luen valoa niin nopeasti, ettei hidas ajatteluni taida kuitenkaan kaataa lopputulosta.

Jos sinulla on joskus mahdollisuus toimia vapaaehtoisena kuvaajana Rakkautta & Anarkiaa -festareilla, suosittelen lämpimästi. Työ on tehty joustavaksi, mukavaksi ja koko henkilökunta haluaa meidän kuvaajien onnistuvan työssämme. Oli myös tosi mukava kurkistaa kulisseihin ja viettää aikaa yhdessä kulttuuriväen kanssa. Kiitos Rakkautta & Anarkiaa / Helsinki Film Festival mahdollisuudesta haastaa itseäni sekä kaikesta ystävällisyydestänne, jota minua kohtaan osoititte!

sanna lenken kelaamo rakkautta ja anarkiaa helsinki film festival

Kelaamossa vieraili Sanna Lenken, jonka haastattelun kävin tallentamassa.

Uutiskirjeet

Menu