Rakas Silli,

Täytän tänään yhtä monta vuotta kuin mummisi oli minut saadessaan.

Juuri tässä, juuri nyt, juuri näin on hyvä. Mutta kyllä se veikin pienen ikuisuuden oppia olemaan. Ensin halusin olla vanhempi, sitten nuorempi.

Lopulta juurruin hetkeen.

Toivon onnistuvani suojelemaan lapsuuttasi. Että haluaisit olla kolmevuotiaana kolme, seitsenvuotiaana seitsemän ja teini-iän myllerryksissä rehellisesti teini.

Ettei kukaan tai mikään – kuten aika! – varastaisi vauvuuttasi, lapsuuttasi, nuoruuttasi. Että onnistuisin juurruttamaan myös sinut hetkeen.

Tiedän toivovani liikoja, sillä haaveilen itsekin taas huomisesta ja kaipaan eiliseen. Se on ihmisen osa.

Tänäänkin mietin elettyä elämää ja toivon suuria tulevilta vuosilta. Miten samankaltaisia viime vuodet ovatkaan olleet! Kuinka erilaisia seuraavat tulevat olemaan!

Rakas Silli, onnistutaan yhdessä. Lupaan kasvaa kanssasi, jotta voisit olla läsnä itsellesi. Tässä hetkessä mahamakkarani tuolla puolen. Siinä hetkessä, kun tapaamme ensimmäistä kertaa.

Ja aina ajan juostessa. Vauvana, lapsena, teininä. Kolmeseiskanakin.