Lauantaiaamun ratoksi löysin Pie Aertsin rohkaisevat sanat. Tässä vapaa suomennos meille luoville hulluille, jotka epäilemme itseämme ainakin silloin, kun menetämme seuraajan tai mielenkiintoiselta kuulostaneen keikan. Kaikille luojille Sinulla ei ole aavistustakaan kuinka moni seuraa salaa töitäsi.Ei aavistustakaan kuinka moni palaa katsomaan töitäsi.Kuinka leveästi he hymyilevät vain ajatellessaan töitäsi.Kuinka nopeasti heidän sydämensä hakkaa & kuinka innostuneita…
”Haluan äidin luokse.” Koti-ikävä vaivasi kaikista pienintä leiriläistä niin paljon, että itkun läpi kuului vain vaivalloista mutinaa. Olimme jälleen yhdellä niistä monista lastenleireistä, joita entinen työpaikkani järjestää vuosittain. Koti-ikävä oli meille tuttu osallistuja. Moni lapsi oli ensimmäistä kertaa yksin pois kotoa näin pitkän ajan, ja vaikka päivät täyttyivät yhteisestä tekemisestä, saattoi kaipuu iskeä milloin missäkin…
Vierailin Kautokeinossa, pienessä norjalaisessa kylässä, joskus 2000-luvun ensi vuosina. Päivä oli aurinkoinen, luminen ja kylmä. Aurinko ei hiihtolomaviikolla noussut kovin korkealle, mutta se paistoi sitäkin kauniimmin puiden välistä ja heijastui helmikuun hangilta. Vierailimme hautausmaalla, jossa pakkaslumi oli peittänyt hautakivet ja kasautunut niiden päälle kerroksittain. Niistä pystyi sanomaan kuinka monta lumisadetta oli satanut aivan kuin puun…
Saan epäsäännöllisen säännöllisesti kysymyksiä valokuvauksesta ja (valokuvaus)bisneksestä. Yritän vastata niihin aina parhaani mukaan, mutta vasta nyt hoksasin, että vastauksistani voi olla iloa muillekin kuin kysyjälle. Kysyjä kun harvoin on yksin kysymyksensä kanssa! Tämä postaus starttaa siis uuden osion blogissani. Kysymyksiä voi lähettää kuten ennenkin: some, sähköposti ja kirjekyyhky laulamaan! — ”Hei Nani! Olen perustamassa ensimmäistä…
Vaikkei virkkeitä pitäisi aloittaa kieltosanalla, teen sen silti: En tule koskaan hyväksymään sitä, kuinka nopeasti aika juoksee. Plarasin pari päivää sitten kalenteriani etsiskellessäni muistiinpanoja joulukuisesta kuvauksesta. Plarasin ja plarasin, kunnes tajusin, että tuosta joulukuun päivästä on kohta puoli vuotta. Aika spurttaa jatkuvasti ohitseni! Eilen olin seminaarissa, jossa Arman Alizad muistutti lähes maailman tärkeimmästä asiasta: kenellekään…