Rakas kaksivuotias – synnyit eilen ja kaksi vuotta sitten tänään
Rakas Silli,
Tänään olet kaksivuotias. Näiden kahden vuoden aikana olen laulanut sinulle Donkkareiden ”Tuulee” satoja, satoja kertoja. Olen siihen jo aika kyllästynyt, mutta jos kysyn, haluatko kuulla tämän vai jonkun muun, haluat aina tämän.
”Sain eilen lahjan, jota toivon etten koskaan unohda.”
Päiväunilaulusi ansiota on se, että ratkaisin ajan mysteerin. Ja kun ratkaisin sen, ääneni värähti kesken A-osan. Mietin, kävikö Kalle Aholallekin niin?
On nimittäin totta ja on valhe, että lapsen myötä aika kuluisi nopeammin.
Kun Kalle ja minä laulamme eilen saamastamme lahjasta, ajattelen Espoon sairaalaa. Säästän sinut yksityiskohdilta, mutta totean, että se oli kuin eilen.
Ja juuri tässä on se mysteeri: sinä synnyit eilen ja sinä synnyit tasan kaksi vuotta sitten tänään.
En enää muista niin kovin hyvin, miltä tunnuit vuosi sitten enkä vuoden päästä sitä, miltä tunnuit tänään. Aika on hämärtynyt samankaltaisten päivien pötköksi, mutta niin vain tämä kaikki tapahtui myös eilen.
