Lapsettomien lauantaina

Vaikka olen aina rakastanut lapsia, en ole koskaan haaveillut vanhemmuudesta. Ajattelen, että päätös yrittää lasta on yhtä hyvä kuin päätös jättää yrittämättä. Me päätimme kuitenkin antaa lapselle mahdollisuuden, ja hän käytti sen täysimääräisesti hyväkseen.

38 elinvuoteeni on mahtunut monta kaipaavaa ystävää. Olen nähnyt läheltä, kuinka toiveet lapsesta kariutuvat kerran tai kerta toisensa jälkeen. Olen surrut ystävieni kanssa, vaikken ole voinut heidän kipuaan ymmärtää.

Kun tulin raskaaksi, koin syyllisyyttä. Tämä on epäreilua, mietin. Jos tämä voi olla totta meille, miksei kaikille kaipaaville? Miksi elämä menee nyt näin?

Äitienpäivän aattona kannankin mielessäni sinua, joka kaipaat. En voi koskaan ymmärtää lapsettomuuden kipua, mutta lapsen saatuani ymmärrän, mitä kaipaat. Kun saa lapsen, saa myös tyhjän sylin pelon.

Lapsettomien lauantaina kiitän tästä lapsesta. Kaikki hänessä muistuttaa ihmeestä, jonka soisin kaikille kaipaaville. Voi kuinka soisinkin.

lapsettomien lauantai kirjoitus