Kategoria-arkisto: Muotokuvaus

Valokuvaajana Rakkautta & Anarkiaa festareilla

Nopea kuvaamaan, hidas ajattelemaan. Jos kysyisit, näin kuvaisin itseäni muotokuvaajana. Kuvaukseni ovat usein aika nopeita, mutta se johtuu siitä, että taistelen kiireen tuntua vastaan. Jos aikaa on vähän, ajatteluni hidastuu entisestään enkä koe saavani mitään kovin luovaa aikaiseksi. Mikäs sen parempaa siis kuin haastaa itseään juuri niissä epävarmuuksissa. Viime vuosi (2018) oli uusien asioiden vuosi….

Mukavinta on mallin ohjaus

Yksi mukavimmista asioista muotokuvaajana on mallin ohjaus, siis ihmisten asettelu kuviin siten, että he näyttävät mahdollisimman hyvältä. Yritysten ja erehdysten kautta olen kehittänyt omat tapani ohjata mallia. Ehkä niistä on apua myös sinulle! Näissä kuvissa on Lahden kaupunginteatterin Anni Kajos. Vai voisiko sanoa Lahen Maria? Anni nimittäin näyttelee vuolaasti kehutun Marian roolin musikaalissa Sound of…

Neljä varmaa kevään merkkiä

Yksi varma kevään merkki on se älytön kellojen venkslaus kohti kesää. Ensiksikin, meinaan aina unohtaa sen. Toiseksi, se on älytöntä. En kuitenkaan valita ilta-auringosta, josta saan yllättäen nauttia iltakahdeksaan asti. Toinen varma kevään merkki on kipeytyvä niska. Kamera seuraa mukanani kaikkialle! Voisin tietysti napata mukaan kevyen Fujin, mutten millään raaski hukata yhtään Nikon-hetkeä… Kuvittele se upea,…

Salla, Suokki ja pysähtynyt aika

Sallan kuvaus viime vuoden lopulla pysäytti. Viime tapaamisestamme oli aikaa jo useita vuosia, joten Sallan yhteydenotto oli erityisen mieluisa. Katsokaas, Sallassa on jotain sellaista erityistä voimaa, joka selvästi lisääntyy jakamalla. Heittäytymisen voimaa. Ilon voimaa. Hetkessä elämisen voimaa. En tiedä kummalle meistä kuvaus antoi enemmän, mutta tietysti toivon että Sallalle. Kuvauksen jälkeen hörpimme teetä kahvilassa. Oli kylmää ja…

Sininen seinä

Tammikuisena arkipäivänä on ihan turkasen kylmä. Olen nukkunut edellisen yön huonosti ja herännyt klo 3:34 kuten kahtena aiempanakin aamuna. Karmivan tarkka sisäinen kello! Ja toisaalta, levollinen, nukkuva Käpylä. Sitä rakastan. Laahustan sohvalle peiton ja kirjan kanssa. Vaikka olo on nyt pirteä, miten ikinä selviän päivän kuvauksesta näillä aivoillani? Aamupäivällä huristan kamoineni Alppilan kirkolle, jossa olen sopinut tapaavani…

Menu