Kategoria-arkisto: Perhevalokuvaus

Pienin yhteinen nimittäjä

Kamerani on suurin yhteinen nimittäjä. Ilman sitä emme olisi metsäpolulla. Ilman sitä emme kyykkisi märässä varvikossa tai haahuilisi liukkailla kallioilla. Ilman kameraani en olisi ehkä koskaan tavannut näitä ja teitä muita tyyppejä. Kamerani on pienin yhteinen nimittäjä. Se on vain alkusysäys, joka tuo meidät yhteen. Kameralla tallennan dataa muistikortille. Vaihdan tilanteeseen sopivan linssin ja valitsen…

Energiapallurat

Hyvään lapsi- tai perhekuvaan ei tarvita tuhatta elementtiä. Pieni huone, pieni ikkuna ja kamera, joka sietää ISO-arvolla revittelyä, riittävät. Pari höppänää mallinpötkylää tietysti tarvitaan ja tahtoa onnistua. Mutta jos ulkona sataa kaatamalla eikä kuvausta voi siirtää, on pakko soveltaa. Itse asiassa ulkona satoi tässä kuvauksessa niin paljon, että niiden muutaman kuvan aikana, mitkä otimme kuistilla,…

Ihminen elää kiitollisuudesta

Haikailu on osa ihmisyyttä. Olisinpa vähän enemmän, olisipa asiat vähän vähemmän. Mutta mitä vaaditaan minun, länsimaalaisen maisterisnaisen, haikailun pysäyttämiseksi? Miten onnistuisin pysähtyä hengittämään kiitollisuutta? Sillä pysähtymisjuttukin tuntuu menevän suorittamiseksi viimeistään viidennen meditatiivisen hengityksen kohdalla, kun ajatus lähtee harhailemaan. Mitä tänään lounaaksi? Hengitä! Kauanko vielä? Keskity! Varaisinko kampaajan? Nyt oikeesti! Luin keväällä Pam Groutin kirjan Thank…

Joulukorttikuvaus on tuskaa

Joulukorttien vika halvempi postituspäivä yllättää aina. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen hölkännyt Käpylän räntäisillä kaduilla pino joulukortteja kainalossa. En siis huvin tai urheilun vuoksi, vaan halvemman postimerkin. Pari päivää aikaisemmin olen hiki helmeillen yrittänyt keksiä jotain originellia ideaa joulukorttikuvaksi voidakseni lumota vastaanottajan. Ja tietysti jätän asian viime tippaan, sillä olenhan mestarivitkastelija. En…

Meidän ranta meidän saarella

Aivan pistämätön arkistointisysteemini paljasti, että edellisestä kohtaamisestamme oli kulunut jo kaksi vuotta. Itse olisin veikannut ennemminkin kaksi päivää, mutta metadataa on uskominen. Kaksi vuotta sitten kamerani edessä heilui vähän lyhyempi tyttö. Minä pidän siitä, kun asiakkaani johdattavat minut heille tärkeisiin maisemiin. Pidän siitä kuinka Elina kutsuu Lauttasaarta saarekseen. Pidän yhteisöistä ja yhteydestä. Kiitos kaunottaret mukavasta iltapäivästä….

Menu