Pinkee

Rakas Silli,

Annoimme sinulle lempinimen Pinkee.

Kun sujahdan iltaisin peiton alle kirjani kanssa, aloitat venyttelysi. Vatsani painuu sivuilta kasaan, mutta navan alle pullistuu pinkeä pallo. Se on sinun selkäsi. Olet C-kirjaimen muotoinen kaari.

Toisinaan kiristät vatsaani niin, että hengitykseni salpautuu. Silloin painan hellästi vastaan. ”Et pääse sitä kautta ulos”, kerron. Käteni alla tunnen pienen terävän pyllysi.

Ennen kuin odotin sinua mietin, miltä tuntuu, kun vatsassa on vauva. Onko se outoa ja kummallista? Onnistunko ajattelemaan enää mitään muuta?

Nopeasti opin, etten edes aina muista olevani raskaana. Puuhailen työhuoneessa, tallaan metsäpolkua, harjaan koiraa – olo on kuin ennen sinua. Saan onnittelun pallomahastani enkä heti ymmärrä, mistä pitäisi kiittää.

Opin myös odottamaan liikkeitäsi. Pidät siitä, kun istumme nojatuolissa. Muljahdus, muljahdus. Muistutat olemassaolostasi, kun kirjoitan keittiönpöydän ääressä. Potku. Kun lepään sohvalla, rapsutat kädelläsi vatsanpeitteitäni.

Kun laitan kirjan pois ja asettelen vartalotyynyni unta varten, olet jo nukahtanut. Minäkin suljen silmäni ja makaan vierelläsi. ”Hyvää yötä, mussu. Hyvää yötä, Ruuti. Hyvää yötä, Käpy. Hyvää yötä, Pinkee.”

raskauskuva mustavalkoinen sälekaihdinten varjo