Ruuti-koiran 12-vuotispäivänä

lapsi ja koira ruutikoira naniannette

Kun Ruuti oli noin 8 viikkoa nuori, siis juuri loppuelämänsä kotiin muuttanut, se innostui kiitämään kynnysten yli. Harmi vain, ettei sen lyhyillä jaloilla kiidetty minkään yli. Mutta oli suurta viihdettä katsella makkarista olkkarin kautta keittiöön pomppivaa tappijalkaa, jonka vatsa viisti maata.

Tappijaloista puheenollen: ”Ja nyt kehään näyttää saapuvan pieni, lyhytjalkainen, cockerspanieli”, kuulutti tuomari tottelevaisuuskokeessa. Tiedän kokemuksesta, ettei persjalkaisuus naista pahenna ja tuosta kokeestakin saimme kirkkaan ykköstuloksen.

Ehkä tapit ovat kuitenkin hieman Ruutia heikentäneet, vaikka se tänään 12-vuotispäivänään jaksoikin tepsutella menemään ihan reilun lenkin. Cartrophen, fysioterapia, BackOnTrack, Previcox, Librela – aika monta nappia, pistosta, takkia, tossua ja euroa on tähän koiraan uponnut, mutta se on kaikki ollut sen arvoista. Kun Ruuti kulkee rennosti metsässä, voit melkein kuulla kuinka sen päässä soi lempeä jazz.

Itse asiassa kaikki Ruutissa on lempeää. En ole aina ollut sen lempeyden arvoinen, mutta silti se on ollut varjoni. Siellä missä minäkin. Ja sinäkin. Se hivuttaa luisen pyllynsä jalkasi päälle, jos erehdymme juttelemaan tavatessamme. Vasta näin vanhemmiten olen joutunut pitämään mummelia silmällä. Ilmeisesti jazz soi nykyään hieman liian kovalla.

En koskaan uskonut Ruutin näkevän näin paljon: yrittäjyyteni, pohjoismaaturneen varmaan viidesti. Se näki Sipoon, sai eläkepäivilleen oman pihan ja vahdittavakseen lapsen. En uskonut meidän näkevän yhdessä näin paljon.

Monet parhaimmista muistoistani Ruutista ovat tien päältä. Tirsat auton alla Öningen edesmenneellä leirintäalueella. Lepohetket kainalossani tuulen piiskaamassa teltassa. Esiin nuuskutellut geokätköt niin Tanskassa kuin Tampereella. Uusi maisema tuntuu Ruutin kanssa aina hyvältä, aina vanhalta. Kuin olisimme olleet siinä aina.

Näitä vuosipäiviä ei ole enää monta. Mutta jos jotain olen elämäni koiralta oppinut, niin sen että aina kannattaa katsoa koiraa. On turha murehtia huomista, jos tassu nousee ja jatsi soi.

#Satunnaisia-aihetunnistetta voit seurata Instagramissa. Jaan sen alla – ja täällä blogissa – jatkossa muistojani, jotka nousivat mieleeni ennen muita muistoja.

cockerspanieli ruuti terassilla