Rakas Silli,

Minä olen usein myöhässä. Minua joutuu odottamaan enkä tee juuri mitään ajoissa. Kotoa lähtiessäni kutsun esiin avaimia ja lompakkoa tai kiroan kengännauhojen umpisolmua. Viime minuutit ovat minun minuuttejani.

Mutta sinä, kultaseni. Sinä olet ajoissa.

Olit ajoissa syntyessäsi. Ja joka aamu olet (valitettavan) ajoissa herätessäsi. Odotat maitoa suu pyöreänä, kun minä vasta tappelen harson ja paidan kanssa.

Saatan toisinaan ajatella sinun olevan myöhässä, mutta silloinkin, rakkaani, olet ajoissa. Viis siitä, että muut vauvat kiillottavat jo lattioita. Sinä olet omassa ajassasi: pyörittelet toisessa kädessäsi duploa ja noukit toisella koirankarvoja.

Olet aina omassa ajassasi, aina valmis.

Siinä me olemme erilaisia, mutta haluan oppia sinulta. Minä en ole kuten sinä. En ole useinkaan valmis. Olen myöhässä ja hidas ja kesken. Etsin avaimia ja tarkoitusta. En tiedä vieläkään, mitä haluan isona tehdä. Ehkä voit opettaa.

Muistan, kuinka elämäsi ensi viikkoina, puoli vuotta sitten, pelkäsin rakastua sinuun. Olin hidas ja mietteliäs. Ihmettelin itsekseni. Mutta silloinkin sinä olit omassa ajassasi, ajoissa. Valmis.

(Vauvanpäivän viime minuuteilla, puolivuotispäivänäsi 24.9.2021)