Kategoria-arkisto: Valmistujaiskuvaus

Näin voit auttaa jouluna

Kuten niin monelle muullekin suomalaiselle, myös meille joulu on erityinen juhla. Vietämme sitä perheen kesken, vähän vaihtuvilla kokoonpanoilla, mutta aina yhteen kokoontuen. Istumme aattoiltaa rauhassa, syömme hyvin ja pitkään. Joulupäivänä siirrymme toiseen talouteen ja syömme vähän lisää. Tapaninpäivän perinteemme ovat vuosikymmeniä vanhat eikä tuostakaan hetkestä ruokaa puutu. Mutta monelta puuttuu. Vuosi vuodelta maailman tuska painaa…

Maailman tylsimmät kuvat ovat CV-kuvia

Paitsi että nämä kuvat ovat CV-kuvia eivätkä ne nyt niin tylsiltä näytä. Ammatillinen kuva saa olla onnistunut siinä missä perhepotrettikin. Se saa ja sen pitää kertoa sinusta, ja mielellään myös erottua joukosta. Hyvä CV-kuva on sellainen, johon olet itse tosi tyytyväinen. Näytät siinä omasta mielestäsi hyvältä, olosi on itsevarma ja asenteesi arms wide open. Täältä minä…

Valokuvaajan tärkein ominaisuus

Yksi tärkeimmistä valokuvaajan ominaisuuksista on se, että tietää milloin kuvaa ei kannata ottaa. Milloin kannattaa vain ihastella silmillä eikä edes yrittää siirtää valoa ja varjoa dataksi. Kameran kenno ja optiikka eivät ole kuten ihmissilmä eikä mikään kameran sisus toimi kuten aivomme. Kesämuistoista tärkeimmät ovat ne, jotka koetaan ilman kameraa. Muistot, jotka kulkevat mukana vuodesta toiseen:…

Mukulakiviä, tarinoita seinissä ja taivaalla kirkuva lokki

Pöytälaatikossani riittää kuvauksia, joista olette ehkä joskus nähneet pienen maistiaisen – tai sitten ette. Marjon valmistujaiskuvaus urbaanissa Kalliossa, on jäänyt mieleen monestakin syystä. Marjon vuoksi – Marjon pettämätön tyyli, tuulelle antautuvat hiukset, niin sydämellinen hymy ja vielä sydämellisemmät jutut. Kallion vuoksi – Helsingin linjakkaimmat kadut täynnä arkista elämää. Seiniä, joiden pinnat kertovat tarinoita. Portaita, joiden askelmilla korot kopsuvat. Ilmaa halkovia sporan johtoja…

Koskenrannan kaunotar

Puhelimeni värisi yliopiston massaluennolla. ”Anteeks, anteeks, anteeks, anteeks.” Yritin karata käytävään mahdollisimman huomaamattomasti, mutta sen sijaan sain tiukan katseen salin edessä olevalta proffalta ja muutamilta niistä 300 opiskelijasta, jotka minua ympäröivät. Puhelimen värinä, klaffituolin kolahdus, kenkien kopina, luentosalin ovi. Tähän puheluun oli pakko ehtiä vastaamaan! ”Nani Huovinen.” Ehdin. Tuo puhelu on ehkä elämäni suuressa mittakaavassa pieni juttu,…

Menu