Kategoria-arkisto: Ylioppilaskuvaus

Termimäärittelyä

”Nani on entinen koirakuvaaja, joka kuvaa nykyään perheitä.””Oletko ajatellut, että yrittäisit hiljalleen siirtyä jollekin lehtitalolle hommiin?” ”Nyt sulla onkin sitten kesällä kiire, kun on varmasti paljon häitä.” (Tässä ilmeeni, kun huomasin, etten ole osannut viestiä oikein siitä mitä teen. Ja mitä en tee.) On vain oma vikani, jos tututkaan ihmiset eivät tienneet mitä teen työkseni….

Näin voit auttaa jouluna

Kuten niin monelle muullekin suomalaiselle, myös meille joulu on erityinen juhla. Vietämme sitä perheen kesken, vähän vaihtuvilla kokoonpanoilla, mutta aina yhteen kokoontuen. Istumme aattoiltaa rauhassa, syömme hyvin ja pitkään. Joulupäivänä siirrymme toiseen talouteen ja syömme vähän lisää. Tapaninpäivän perinteemme ovat vuosikymmeniä vanhat eikä tuostakaan hetkestä ruokaa puutu. Mutta monelta puuttuu. Vuosi vuodelta maailman tuska painaa…

Salla, Suokki ja pysähtynyt aika

Sallan kuvaus viime vuoden lopulla pysäytti. Viime tapaamisestamme oli aikaa jo useita vuosia, joten Sallan yhteydenotto oli erityisen mieluisa. Katsokaas, Sallassa on jotain sellaista erityistä voimaa, joka selvästi lisääntyy jakamalla. Heittäytymisen voimaa. Ilon voimaa. Hetkessä elämisen voimaa. En tiedä kummalle meistä kuvaus antoi enemmän, mutta tietysti toivon että Sallalle. Kuvauksen jälkeen hörpimme teetä kahvilassa. Oli kylmää ja…

Sininen seinä

Tammikuisena arkipäivänä on ihan turkasen kylmä. Olen nukkunut edellisen yön huonosti ja herännyt klo 3:34 kuten kahtena aiempanakin aamuna. Karmivan tarkka sisäinen kello! Ja toisaalta, levollinen, nukkuva Käpylä. Sitä rakastan. Laahustan sohvalle peiton ja kirjan kanssa. Vaikka olo on nyt pirteä, miten ikinä selviän päivän kuvauksesta näillä aivoillani? Aamupäivällä huristan kamoineni Alppilan kirkolle, jossa olen sopinut tapaavani…

Träskändan puiston taikaa | Ylioppilaskuvaus Espoossa

Voi Oona! Olen muutamaan otteeseen päässyt ottamaan valmistujaiskuvat sisaruksista – siis ensin on kamerani eteen päätynyt isosisko tai -veli, sitten nuorempi sisarus. Lottaa pääsin kuvaamaan rannalla ja Oonaa kuvankauniissa Träskandan puistossa, joka onkin nykyään ihan lempparipaikkojani. Tämä kuiva ja aurinkoinen syksy on mahdollistanut hihattomissa ylppärimekoissa kipittelyn vielä syyskuun puolivälin paikkeilla. Tietysti rivakkaan tahtiin, jottei vilu…

Menu