Nani Annette – Koirakuvaus, lapsikuvaus, perhekuvaus. » Kuvaan tunnetta.

Olen päivittänyt someprofiileitani ja blogiani, lyönyt faktat pöytään: minä en tykkää pönöttää. Vuosien varrella on toki alkanut tuntua siltä, etten ole asian kanssa yksin. Siksipä ajattelinkin järkätä tällaisen hyvän mielen perhekuvauspäivän ihan kaikenlaisille perheille (ei lapsipakkoa!). Siis kaikille meille, jotka emme välitä turhasta pönötyksestä. Kuvissa saa riehua, iloita, juosta, kiipeillä, pyöriä, kieriä, pomppia ja mitä muuta nyt […]

LUE LISÄÄ. CONTINUE READING.

Share to FacebookTweet PostPin PostLink PostEmail Post

On kulunut yhdeksän kuukautta siitä, kun hyvästelimme Myyn. Koirien koiran. Myy saapui meille jäisenä joulukuun päivänä vuonna 2003 ja lähti Elämänsä Kesän jälkeen melkein 12 vuotta myöhemmin. Saappaat jalassa, kuten toivoimme. Viimeisenä päivänään se polskutteli iloisesti kotilammessa, nautiskeli varvikossa ja piehtaroi kotiin päästyään. Yksi Myyn hellyyttävimmistä tavoista oli sen kissamainen tapa puskea meitä aina aamuisin. […]

LUE LISÄÄ. CONTINUE READING.

Share to FacebookTweet PostPin PostLink PostEmail Post

Saamme valmiiksi seuraavan kuvan: kankaat, valo, malli. Kaikki on valmista. Ja juuri silloin pasmani menevät sekaisin. Ihokarvat nousevat pystyyn. Kylmät väreet hiipivät. En pysty nostamaan kameraa kasvoilleni, vaan huokaisen ja ravistelen tunteen pois. Mitä minussa tapahtuu? Kun myöhemmin kuuntelen Elizabeth Gilbertin kuvailevan vastaavaa olotilaa kirjassaan Big Magic ja kutsuvan sitä inspiraatioksi, en voi muuta kuin nyökytellä ja […]

LUE LISÄÄ. CONTINUE READING.

Share to FacebookTweet PostPin PostLink PostEmail Post
  • April 29, 2016 - 21:17

    Kimmo Hurri - Kiitos. Mukava ja rohkaiseva kirjoitus.

    Eivätkä kuvatkaan ole hassumpia – päinvastoin. Itselleni studiokuvaus on vielä outoa, kun en ole päässyt sitä vielä kokeilemaan.ReplyCancel

Kun Salli ja Morgan saapuivat studiolle, oli koko paikka ihan täynnä. Ei siksi, että koirat olisivat niin isoja. Eikä ainakaan siksi, että ne olisivat säätäneet ja rallatelleet ympäri huonetta. Vaan siksi, että ne ovat suuria persoonia, jotka täyttävät huoneen kuin huoneen, sydämen kuin sydämen, olemuksellaan. Kuvauksen jälkeen olen muistellut Morganin toilailuja, sen kujeilevaa huumoria ja […]

LUE LISÄÄ. CONTINUE READING.

Share to FacebookTweet PostPin PostLink PostEmail Post

Pääsiäisenä innostuin pitkästä aikaa soittelemaan kitaraani. Tai kuten mieheni asian ilmaisee: rämpyttelemään. Osaan kourallisen sointuja, joita vaihtelemalla osaan kourallisen biisejä. Näppäily on vaikeinta: sormet solmussa säestän itseäni ja laulan joka säkeistössä ainakin kerran “eiku”. Ja aloitan alusta. Aloitan alusta niin kauan, kunnes en enää jaksa aloittaa alusta. Kunnes teräskieliin tottumattomat sormeni ovat kuopilla ja kipeät. […]

LUE LISÄÄ. CONTINUE READING.

Share to FacebookTweet PostPin PostLink PostEmail Post