Masthead header

Kisamielellä | Rangefinder photo contest

Niin jenkki kuin se onkin, edustaa Rangefinder Magazine minulle yhtä valokuvauslehtien lippulaivoista. Kun Karolina vinkkasi lehden järjestämästä eläinvalokuvakilpailusta, tartuin heti tuumasta toimeen. Tietämättä oikeastaan mistään mitään, maksoin osallistumismaksun ja latasin kaksi kuvaani kisasivustolle.

Tämä kuva on varmasti teille jo tuttu, osallistuinhan sillä myös elämäni ensimmäiseen kuvakisaan alkuvuodesta. Siellä se pääsi kyllä lopulliseen finaaliin 84(/100) pisteellä, muttei lopulta sijoittunut. Luotto kuvaan on kova, siksi uskalsin naputella sen matkaan toistamiseen!

rangefinder photo contest, koirakuvaus

 

Tämä kuva saattaa olla teille vieraampi. Nappasin sen Kuono ja tassu -kuvauspäivässä tammikuussa. Suloinen Göran jo vähän paleli, mutta sisukkaasti jaksoi poseerata loppuun asti!

rangefinder photo contest, koirakuvaus

 

No, kuvat ladattuani tajusin, että tällä kertaa valitaan myös People’s Choice -kuva. Eli internetkansakin pääsee äänestämään! Ja koska kilpailuaikaa jatkettiin, “joutuvat” he valitsemaan kaksi voittajakuvaa. Yhden, joka on ilmoitettu kisaan ennen ensimmäistä deadlinea ja toisen sitä seuraavalta jaksolta.

Olen tosi kiitollinen, jos voit käyttää muutaman minuutin ajastasi äänestämällä toista näistä kuvistani ja vaikka jakaa linkin kavereillesikin! (Ymmärtääkseni äänestysaikaa on jäljellä perjantaihin 17.5. asti.) Vaikken aina jaksakaan kuvakilpailuista innostua, ovat ne kuitenkin väylä saada jalansijaa koiramuotokuvaajana. Ja tämä Rangefinder-väylä on ehkä vähän leveämpi kuin moni muu. Kiitos siis avustasi!

Tästä linkistä klikkaamalla pääset suoraan kuvasivulleni:

http://www.bestfriendsphotocontest.com/bin/Rate?searchphotographer=nani&search=photographer#

 

Palaa alkuunLähetä sähköposti Nanille

Tarinoita äidistä | Äitienpäivä

Viikko sitten ajelin pienen pientä ja pimeää tietä kyydissäni äiti ja tytär. Äidin kanssa jutustellessa pieni kaksivuotias vaipui syvään uneen. Krohina ja puhina säesti hidasta ajomatkaamme.

Ja mietin.

Olen aina ollut äitini kanssa tiimi. Milloin kotitiimi, milloin matkatiimi.

Kun olin kolme tai neljä tai viisi, istuimme rakkaan ystävän kanssa päiväkodin kevätjuhlassa. Molemmilla oli päällään äitini ompelemat, tummansinisamettiset paidat. Sotkin omalleni mansikkaeskimoa. Maiju piti omansa puhtaana.

Kun olin kahdeksan, matkustimme Itävaltaan. Lensimme Saksaan, josta köröttelimme hitaassa bussissa Itävallan puolelle. Kohteessa hyppäsimme päivittäin hiihtohissiin, joka vei vuoren huipulle, kakkukahvilaan. Tuon matkan aikana söimme ainakin seitsemän kertaa Sacherkakkua. Ei siitä ole kakku parantunut. Näköala ja muisto on huumaava.

Kun olin kymmenen, huristimme kymmeniä kilometrejä kaksipyöräisillä. Kesätuulessa, auringossa ja joskus jopa sateessa kävimme rapsuttelemassa lehmiä ja lampaita ja ruokkimassa ankkoja. Punaiset Soliferimme kiisivät ja minä tarkkailin nopeusmittaria. Äiti vastasi ruokahuollosta: Tupperware-rasiasta löytyi aina omena ja appelsiini. Minä napsin omenat, koska appelsiinin aluskuori tarttui hampaisiin.

Kun olin viidentoista, aloin nauramaan kuten äitini ja tätini. Ja nyt serkkunikin nauraa siten. Sydämestä ja selkärangasta. Fyysisesti, kovaa ja kyynelehtien.

Kun olin 22, äitini ompeli hääpukuni. Oranssi kangas liukui koneen neulan alla äidin näppärissä sormissa. Sovittaessa en aina tiennyt mistä aukosta pujotetaan käsi ja mistä pää. Varoitukset nuppineuloista –  auts –  kaikuivat kuuroille korville. Fiksu äiti teki puvusta kolmiosaisen: toppi, hame ja hame II. Ei ole oman hääpuvun voittanutta.

Kun olin 27, jäin yrittäjäksi. Äiti selitti ja auttoi. Alvit ja verot ja kirjanpidot muunnettiin humanistin kielipeliin sopiviksi. Kuilu kolmannelta sektorilta yksityiselle oli soman kapea, kiitos äidin. Menot olkoon pienemmät kuin tulot, julisti äitini.

Tsemppari, rohkaisija, ystävä, luottonainen, äiti. Rakas kuin mikä. Hyvää äitienpäivää!

äitienpäivä, naniannette uusi logo, pariisi, paris portrait photographer

Palaa alkuunLähetä sähköposti Nanille

Hirvi

Tapasin tänään hirven. Silmäkulmastani huomasin jonkun liikkuvan paikassa, jossa kenenkään ei pitäisi liikkua. Pakkasin koirat autoon ja hiivin hieman lähemmäksi. Hirvi pysähtyi suunnilleen viidentoista metrin päähän ja katseli minua. Siinä ihmettelimme toisiamme. Minä ehkä vähän enemmän kuin hirvi.

Hirven käännyttyä sorkillaan palasin autolle, otin koirat ja samosin metsään. (Vastakkaiseen suuntaan kuin hirvi.) Ensin ajatukset peittyivät moottoritien meluun. Mutta mitä syvemmälle metsään katosin, sitä selvemmin kuulin kengän alle katkeavan kepin ja murenevan kävyn. Kevään äänet. Ja ajatukseni.

Olen viime aikoina kaivannut inspiraatiota. Sitä sellaista, joka löytyy luonnosta, kirjallisuudesta, ihmisten tarkkailusta, äänistä, tuoksuista, kauniista asioista. Olen juossut jälleen siinä samassa oravanpyörässä, josta jo kertaalleen hyppäsin tavoitellakseni jotain parempaa. Päivästä toiseen päivittelen kevään juoksua. Kohta vihertäviä puita. Lähestyvää keskikesää. Pian koittavaa syksyä.

Olen juossut ja kiirehtinyt, sillä rakastan työtäni. Mutten hypännyt vain voidakseni palata. Nimittäin kun harrastuksesta tulee työ, on vaikea vaihtaa vapaalle. On hankalaa antaa itselleen lupa treenata Photoshopia, lukea ja kirjoittaa tai valokuvata tyydyttääkseen oma sisäinen kaipuunsa. Sen sijaan on helppoa istua työhuoneessa hoidellen hallinnollisia tehtäviä, kilpailuttaa kirjekuorifirmoja tai laskea materiaalikustannuksia ja vakuutusmaksuja.

Se on helppoa omalletunnolle, vaikeaa sielulle.

Tänään kummastellessamme hirven kanssa toisiamme ymmärsin siinä hetkessä olevani lähempänä kadotettua innoitustani. Sitä mikä syntyy ihmetellessä tätä ja mennyttä hetkeä. Tänään tuo melko pieni ja hieman hämillään oleva hirvi muistutti siitä todellisuudesta, jonka haluan nähdä ja näyttää. Haluan ihmetellä aitoja hetkiä. Käen toistuvaa kukuntaa. Koiran kuraisen hännän heiluntaa. Hirven kaunista katsetta, joka osuessaan mykistää.

(Nämä kuvat nappasin uudella Sigmallani (50/1.4). Vaihdoin Nikkorin viiskymppisen tähän. Ehkä kirjoittelen vaihdoksesta lisää myöhemmin, jos kiinnostuneita löytyy!)

Palaa alkuunLähetä sähköposti Nanille

Mitä popimpi, sen parempi

Olen vedellyt viime viikot antaumuksella Lentäjän poikaa. Autossa ja metsässä, siellä sun täällä. Välillä vähän hillitymmin, toisinaan en ole pystynyt pidättelemään. Tiedättehän, se fiilis kun biisi pyörii päässä!

Aina ei kotona olla oltu suopeita näitä korvamatojani kohtaan. Ymmärrän sen kyllä, sillä Lentäjän poikaa useammin eetterissä on My heart will go on tai Boom Boom Boom. Minkä sille mahtaa. Jostain syvältä yhdeksänkymmentäluvun syövereistä nuo kappaleet mieleeni palaavat. Se oli hyvä vuosikymmen, jos minulta kysytään.

Tänään kysyin asiakkaaltani, joka on myös entinen koulukaverini, muistaako hän sitä Aikakoneen levyä – tai siis C-kasettia – jonka hän muiden luokkakavereideni (tyttöjen!) kanssa minulle synttärilahjaksi hankki? No ei muistanut, mutta minun oli silti ihan pakko vetäistä Alla vaahterapuun ekat tahdit. Siis siinä Snadistadin jättihiekkalaatikon laidalla.

Kaikenlaista ysäripoppia sitä korvien väliin mahtuukin, kuten Bon Jovin Always, Michael Jacksonin Earth song, Diana Kingin Shy guy tai Fools Gardenin Lemon tree. Muistelin saunan lauteilla niitä vuosia, joiden aikana nukahdin lukemattomia kertoja kesken tärkeän tallennustehtävän. Stereot olin asettanut näppärästi sängyn päätyyn työpöydälle. Iltaisin kuuntelin Kiss FM:ää tai Energyä. Heti sen oikean biisin kuullessa käynnistin tallennuksen. Mitä popimpi, sen parempi.

Torstai-illalla kurvasimme tutun tien laitaan ja kiipesimme lentokoneiden tuijottelukallioille. Ehkä ajattelin, että Lentäjän poika on saatava pois mielestä ja että näin se onnistuu. Mutta lopulta ihailinkin sitä villiä voimaa, kuten niin monet kerrat aiemminkin. Vielä ei ollut lämmin maata kalliolla ja tuijotella lentokoneen vatsaa. Vielä ei puhaltanut lämmin tuuli eikä Lentäjän poika lähtenyt mihinkään.

lentokone, vsco 3
lentokone, vsco3

 

Palaa alkuunLähetä sähköposti Nanille

Koiranpäivä 2013

Hyvää Koiranpäivää, ystävät!

Koiranpäivän erikoinen on tänä vuonna 50/75 € etu kuvatuotteisiin. Tarjous on voimassa 30.4.2013 asti ja kuvaukset mahdollista toteuttaa koko loppuvuoden ajan. Saat siis 50 € alennusta laskusi loppusummasta, jos olet uusi asiakas. Kaikki vanhat asiakkaat saavat 75 € alennuksen! Tarjous koskee kaikkia uusia koirakuvausvarauksia Suomessa!

Koiranpäivä on joka päivä!

koiranpäivä, koirakuvaus, naniannette, nani härkönen

Tarjous ei koske Kuono ja tassu -kuvauksia.

Palaa alkuunLähetä sähköposti Nanille
Jaana Pesic - April 23, 2013 - 21:20

Hei,

Olen kiinostunut tulemaan Minin ja Oonan kanssa uudenmman kerran kuvauksiin kesällä, kun on vihreää, luonto vähän toisenlainen kuin lokakuussa ja Oonalla hiukan vähemmän karvaa. Edellisen kerran olimme lokakuussa 2012 Paloheinässä Kuono ja tassu kuvauksissa. Saisiko sen alennuksen siis silloin, jos nyt jo sovitaan että kuvataan, ja onko sinulla jo paikkaa tai aikaa tiedossa?

terv. Jaana Pesic
jaana_pesic@hotmail.com
p.0405946539

Pirre Jurvanen - April 24, 2013 - 06:10

Hei, otan tarjouksen vastaan ja varaan kuvauspäivän joko vantaa, helsinki tai espookin käy. Riippuu päivästä. Mutta siis kesä.
Pirre

Eila Kuronen - April 24, 2013 - 10:02

Tarjous kiinnostaa. Tuosta nuoresta tummasta ei pysty itse ottamaan kuvia ;) Kuvausaika on kokopäiväiselle koiraharrastajalle helposti sovittavissa.