Nani Annette Photography. » Happiness is in a moment.

Masthead header

naniannette-koirakuvaus-koiravalokuvaus-paras-koirakuvaaja-dogphotographer-hund-fotograf-perro-fotografia001

Hiljalleen valuva valo. Oranssina maalaava valo. Kultainen syksy. Yöttömät yöt on korvattu viipyilevällä paisteella, joka lämmittää vielä vähän.

Kuljemme neulasten peittämiä polkuja.

Syyskuvauksissa on käsittämätöntä voimaa. On väriä ja kontrastia, kirpeää syystuulta ja kuonoja, jotka nuuhkivat kosteutta. Koirat pulahtavat vielä toisinaan uimaan, mutta ne viihtyvät yhä enemmän viileässä varvikossa. Ne kiipeävät kiville ja kannoille ja syövät käpyjä.

Rannassa tuoksuu kotimainen luonto.

Olen vuodesta toiseen pitänyt koirakuvauspäiviä, joiden teemana on ollut ruska, syksy. Tänä vuonna tuo kuvausviikonloppu ajoittuu lokakuun ensimmäiselle viikonlopulle eli 4.-5.10.2014. Kuvaukset pidän näissä kuvissa vilahtavissa maisemissa, Helsingin Vuosaaressa. Lisätiedot löydät täältä.

naniannette-koirakuvaus-koiravalokuvaus-paras-koirakuvaaja-dogphotographer-hund-fotograf-perro-fotografia002naniannette-koirakuvaus-koiravalokuvaus-paras-koirakuvaaja-dogphotographer-hund-fotograf-perro-fotografia003naniannette-koirakuvaus-koiravalokuvaus-paras-koirakuvaaja-dogphotographer-hund-fotograf-perro-fotografia004naniannette-koirakuvaus-koiravalokuvaus-paras-koirakuvaaja-dogphotographer-hund-fotograf-perro-fotografia005naniannette-koirakuvaus-koiravalokuvaus-paras-koirakuvaaja-dogphotographer-hund-fotograf-perro-fotografia006naniannette-koirakuvaus-koiravalokuvaus-paras-koirakuvaaja-dogphotographer-hund-fotograf-perro-fotografia007naniannette-koirakuvaus-koiravalokuvaus-paras-koirakuvaaja-dogphotographer-hund-fotograf-perro-fotografia008naniannette-koirakuvaus-koiravalokuvaus-paras-koirakuvaaja-dogphotographer-hund-fotograf-perro-fotografia009naniannette-koirakuvaus-koiravalokuvaus-paras-koirakuvaaja-dogphotographer-hund-fotograf-perro-fotografia010

Takaisin ylös|Varaa oma kuvauksesi|Suosittele kirjoitusta ystävällesi

street-photographer-tallinn-estonia-naniannette-vscofilm003Kävin ystäväkollegani Johannan kanssa Tallinnassa. Yhtenä aurinkoisista elokuun päivistä varasimme kuuden euron päivämatkan ja 13 euron aamiaisen. Osittain vastalauseena kalliille pääkaupunkiseudun hotelliaamiaisille, osittain päästäksemme hetkeksi eroon kotitoimistojemme pölyistä.

Valitettavasti kumpikaan meistä ei tullut miettineeksi, että leppoisan meriaamiaisen ja laivamatkan jälkeen meillä olisi vielä kokonaiset kahdeksan tuntia Tallinnassa. Koska Johanna oli palannut edellisenä päivänä tutkimusmatkaltaan Islannista ja minä olin muuten vain naatti, ei päivä ollut kovin korkealentoinen. Olin napannut mukaani kameran, jonka toimivuutta ajattelin testailla Tallinnan ihmisvilinässä. Nyt se kuitenkin tuntui painavalta möykyltä Kånkenissa enkä voinut kuvitellakaan kaivavani sitä esiin.

Emme oikein missään vaiheessa päässeet vauhtiin ja niin päädyimmekin viettämään ensimmäiset kaksi tuntia Virukeskuksen puisilla penkeillä kivennäisvettä siemaillen. Seuraavat kulutimme tallinnalaisissa kirjakaupoissa pienimuotoisessa etukansihuumassa. Käytäviä tallustellessamme kävimme monta hyvää dialogia suomalaisesta yrittäjyydestä, sosiaalisesta mediasta, kameroista ja verkostoitumisesta. Kolmituntisen kotimatkan istuimme peppua penkistä nostamatta lukien ja lisää turisten.

Se oli miniseminaarimatka. Verkostoitumisreissu. Etätyöpäiväkin, kai.

Etätyömahdollisuus voi olla valtava voimavara työyhteisölle. Minulla on kokemusta työpaikoista, joissa etätyöhön kannustettiin. Se nähtiin rakentavana, luovuutta lisäävänä ja ekologisena vaihtoehtona toimistossa istumiselle. Se kitki turhautumista ja lisäsi luottamusta työnantajan ja -tekijän välillä. Pönöttäminen toimistolla ei ole nykypäivää. Pelko pois, etätyöntekijä ei ole laiska lusmu, joka ei vain jaksanut raahautua toimistolle. Onnistunut etätyö on sellaista, jota voidaan arvioida ja johtaa siinä missä lähityötäkin. (Kyllä, minulla on päinvastaisiakin kokemuksia etätyöhön suhtautumisesta, mutta niiden vatvomisesta ei kyllä löydä hyödyn hiventäkään.)

Vuoden etätyöjohtajaksi valittiin palvelupäällikkö Tiina Tapanainen LähiTapiolasta. Onnea! Linkin takaa löydät perusteluiden lisäksi myös viisi vinkkiä etätyöjohtajille.

Jotkin jutut työnteossani muistuttavat huonosti toteutettua etätyötä. Olen elättänyt itseni kohta kolmen vuoden ajan muotokuvaajana, mutta toisinaan koen edelleen huonoa omaatuntoa siitä, jos en ole töiden kimpussa heti aamukahdeksalta (virkatyöajasta luopuminen oli yksi suurimmista syistäni jäädä yrittäjäksi). Koska kuvatessa ilo on ylimmillään, en välillä tajua tehneeni täyttä työpäivää kiillotettuani kolmen eri perheen lattiat lasten perässä möyriessäni. Multimaalisen pitkät työpäivät sivuutan olankohautuksella: tällaista se yrittäjyys on!

Tiukka 10 kuvauksen viikkotahti johti männäkuukausina kuitenkin siihen, että keskikesään mennessä olin puolikuollut. Ensimmäiset päivät Jenkkilässä vietin tekemättömiä töitä miettien. Olin unohtanut joitain juttuja, joista soimasin itseäni. Eräs asiakaskin vastasi vuolaaseen pahoitteluviestiini: “Hei relax ja nauti!” Kiitos Sinulle, autoit minut tasapainoon kierroksilla käyneen sieluni kanssa. Kotiin palattuani tein muutoksia kalenteriini ja vähensin viikoittaisten kuvausten määrää. Kun ei polta kynttilää molemmista päistä, on myös rutkasti tehokkaampi. Älä siis ihmettele, jos tarjoan sinulle kuvausaikaa vasta parin, kolmen, viikon päähän. Jos jokin tietty ajankohta on sinulle tosi tärkeä, ole yhteydessä ihan vähän aikaisemmin kuin alunperin meinasit.

Ehkei päiväämme Tallinnassa voi etätyöksi kutsua, mutta haluan ajatella sen olleen tarpeellinen irtiotto toimiston tomuista.

street-photographer-tallinn-estonia-naniannette-vscofilm002

 

Takaisin ylös|Varaa oma kuvauksesi|Suosittele kirjoitusta ystävällesi

Suomea ravistelee uusi kohu. Vale-eläinlääkärin pelätään hoitaneen satoja potilaita.

Fake Vet // Nani Annette Photography 2014

naniannette-dog-fine-art-photoraphy-cockerspaniel-small

Takaisin ylös|Varaa oma kuvauksesi|Suosittele kirjoitusta ystävällesi

Mikä ilo ja autuus aloittaa uusi viikko aamuauringossa, kameran takana, tällaisen pikkukaverin touhuja tallentaen!

Such a blessing to be able to start a brand new week capturing this cute little face!

naniannette-lapsikuvaus-lapsikuvaaja-child-photographer-helsinki-001naniannette-lapsikuvaus-lapsikuvaaja-child-photographer-helsinki-002naniannette-lapsikuvaus-lapsikuvaaja-child-photographer-helsinki-003

Takaisin ylös|Varaa oma kuvauksesi|Suosittele kirjoitusta ystävällesi

“Mulla on niin paljon kaikkea, etten mä ehdi urheilemaan”, totesi urheiluhullu ystäväni. Syksykö sen saa aikaan vai mikä? Että kalenteri puhisee ja pursuaa. Uudet harrastukset, vanhat harrastukset. Uudet työt, vanhat työt. Tasapainon hakeminen on ollut aina jotenkin vaikeaa syyskuussa, kun kaikki starttaa uudestaan tai jopa ihan alusta. Eivätkä nämä aurinkoiset päivät ajanhallintaa helpommaksi tee: koirien kanssa tekisi mieli maleksia pelloilla ja treenikentillä pimeäntuloon asti, koriskentillä voisi käydä treenaamassa heittokättä (kyllä, uusin harrastukseni!) ja koukuttavat Stieg Larssonin romaanit olisi mukava saattaa päätökseen kahvikupposen kanssa auringossa. Ja sitten on vielä nämä työt. Mukavat, leppoisat työni, jotka tuntuvat aina haittaavan harrastuksia. Kuulostaako tutulta? (Kuulostaahan?)

Onneksi tovi sitten pääsin kuitenkin koirieni kanssa studiolle asti. Roudasin taas autolastillisen rekvisiittaa mukanani. Vielä kuvauspäivän aamuna haahuilin Fiskarsien kanssa kotimetsässä pihlajanmarjoja puiden oksilta noukkien. Ihan vain voidakseni toteuttaa tämän(kin) kuvan. Koska Ruutin (kuvassa) mielestä marjoja olisi ollut kuitenkin mukavampi maistella, kollegani Alice (joka toimi apukäsinäni) rakensi marjoista kruunun, jota oli helppo pitää kuonon päällä. Ruutille on opetettu jo aikaisemmin asioiden tasapainottelu kuonon, pään tai selän päällä. Nyt vanhaa taitoa sovellettiin tähän uuteen kohteeseen. Ruuti on tosi nopea oppimaan, mikä on hyvä ja huono juttu. Koira, joka tarvitsee vain muutamia toistoja, oppii helposti myös väärät jutut.

Kaikki sellaiset kuvakonseptit, joissa koira menettää hetkellisesti jonkun aisteistaan (näköaistin tässä), ovat haastavia. Viime vappuna kuvaamamme otokset ovat hyvä esimerkki. Kuurolle Myylle oli tosi haastavaa jäädä serpentiinikasan alle. Kesti tovin jos toisenkin, että sain opetettua koiran pitämään asiasta. Joitain juttuja joutuu opettelemaan viikkojen ajan, toiset ovat paljon nopeampia. Tämän takia studiolle lähtee varsinaisen rekvisiitan lisäksi kasa nameja ja leluja, joilla koirat pystytään palkkaamaan onnistuneesta suorituksesta. Eläinvalokuvaus on ohjaajaherkkä laji siinä missä varsinainen koiraurheilukin: jos koira epäonnistuu, se on melkein poikkeuksetta ohjaajan eli minun vikani. Tällöin en ole osannut kertoa koiralle tarpeeksi selvästi sitä, mitä siltä odotan. Yleisesti voi kuitenkin todeta, että riittää, kun koiralle opettaa “yläkäsitteen” eli kannattelun, suussapitämisen, paikallaan seisomisen, pään pitämisen maassa, jne.. Kun nämä ovat hallussa, on niitä tosi helppo soveltaa uusiin juttuihin ja saada hauskoja nyansseja kuviinkin!

Lempeää syyskuuta!

It’s been a heck of a hectic September! Besides doing lots of sessions I’ve also pampered myself with a new hobby, basketball. It’s very awesome and our team rocks. I’ve taken loooooong walks in the woods and on the fields. The weather here up north is p e r f e c t: super warm with a chilly twist. Trees are playing the color game already but I hope they won’t take their clothes of before October. I’ve booked so many dog sessions for late September – early October and I need my yellow!

However, I did find the time for my “let’s bring the dogs to the studio” -day. This means that I filled our Mazda with all kinds of props, treats and toys. Although I might shoot five to ten concepts during one day I love to keep things simple. Everything depends on the dogs, though and how they feel about the tasks I ask them to do. Like this frame here, pretty simple. All I needed to do was to teach Ruuti how to support this crown on top of her snout. Since it was made of rowan berries she wanted to sniff and taste them at first. Because I’ve already taught her (when we created these 1st of May images) how to balance things on top of her (snout, head, back) I only needed to teach her enjoy this particular object on her snout. One of the reasons she’s such a fast learner is because she likes to eat (yes, she reminds you of, well… me). So, if your doggy is an avid eater, the chances are that s/he’s a fairly easy to train.

Happy September folks!

“Queen of Autumn” / Nani Annette Photography 2014 

naniannette-queen-of-autumn-dog-photographer-final-small

Takaisin ylös|Varaa oma kuvauksesi|Suosittele kirjoitusta ystävällesi